Penkkijalkapalloilija

Lukihäiriöinen mies, jolla on oravan keskittymiskyky, keksi idean, josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Jarno Saarisen penkkijalkapallopeliä on myyty 68 maahan, ja siitä kuvatuilla videoilla on satoja miljoonia katselukertoja.

Tampereen Hervannasta lähtöisin olevan Jarno Saarisen koulunkäynti oli takkuista. Olematon keskittymiskyky ja keskivaikea lukihäiriö eivät ainakaan auttaneet opinnoissa. Jarno kitkutteli peruskoulun läpi ja kävi jonkin aikaa ammattikoulua ilman sanottavaa menestystä. Erityisesti kielten oppiminen tuntui mahdottomalta.

Graafiselle alalle Saarinen päätyi varsin luonnollista reittiä: Klingendahlin Kirjapaino Tampereella oli ainoa yritys, joka suostui ottamaan nuoren miehen.

– Vuonna 1997 työ oli filmien tulostamista, reprotöitä, kahvinkeittoa ja lumien luomista. Kuvankäsittely kiinnosti, koska siinä arki on selkeää. Kuva on valmis, kun se on valmis. Melko pian sain monoa, koska taittotöiden tekeminen ei tahtonut onnistua millään. Palasin potkimaan kiviä Tampereen kaduille.

Eräänä aamuna vuonna 1998 Saarinen lähti työhaastatteluun Art-Set -nimiseen firmaan Helsingin Alppitalolle. Timo Koskiluoman pitämä tasotesti hoitui Jarnolta hakijoista ylivoimaisesti nopeimmin, ja työpaikka irtosi.

– Mulla oli niin karmea krapula, että halusin vain päästä nopeasti pois sieltä. Helpoin tie oli hoitaa testi nopeasti ja juosta ulos. Joka tapauksessa edessä oli muutto Helsinkiin työpaikan perässä.

Tuohon aikaan yksi Helsingin menestyneimmistä reprotaloista oli Digitone, ja sen maine kiiri myös Saarisen korviin. Tahto sinne oli kova.

– Jotenkin onnistuin pääsemään työhaastatteluun, jossa vastassa olivat herrat nimeltä Ii-Min Tcheng ja Pasi Korhonen. Kysymyspatteri oli laaja. Niinpä vastasin kaikkiin kysymyksiin ”osaan”, olipa kysymys mikä tahansa.

Kun työt uudessa paikassa alkoivat, oli järkytys melkoinen. Osaaminen ei ollut aivan sillä tasolla, mitä oli tullut luvattua.
– Shokki on vaatimaton ilmaus tuntemuksista. Kaikki olivat niin käsittämättömän nopeita ja taitavia, että olin lievästi sanottuna altavastaaja. Tein 12-tuntisia päiviä, jotta sain tehtyä edes suurimman osan niistä töistä, joita olin väittänyt osaavani.

Kun Digitone vuonna 2004 muutaman muun yhtiön kanssa yhdistyi yhtiöksi nimeltä DMP, kutsuttiin Saarinen uuden yhtiön osakkaaksi ja johtavaksi kuvankäsittelijäksi. Kuten kasvuyrityksissä usein, myös DMP:llä alkoi olla pulaa esimiehistä. Osakkaana Saarisesta leivottiin repro- ja taittoyksikön vetäjä.

– Olen kävelevä esimerkki siitä, miten hyvästä asiantuntijasta ei vain tule hyvää esimiestä. Rooli oli tuskallinen, enkä saanut siitä otetta missään vaiheessa. Veri veti kuvien pariin ja keskittymiskyky oli edelleen hamsterin tasolla.

DMP myytiin vuonna 2012 Panostajalle, ja Saarisen rooli oli jälleen murroksessa. Nyt hän keskittyi kuvankäsittelyn lisäksi tuotekuvauksen prosessien kehittämiseen, ja tulosta syntyi. Uuden Grano-nimisen kokonaisuuden alla kehittyi Suomen ehkä tehokkain tuotekuvastudio, jossa automaatiolla oli merkittävä rooli.

– Tuotekuvauksessa oleellista on nopeus, jota saadaan prosessia kehittämällä ja automatisoimalla. Kun kuvataan 500 silmälasinkehystä hinnalla 6 euroa kappale, ei ihmistyölle jää montaakaan sekuntia aikaa. Kun kuvat halutaan ammattilaatuisina, vaaditaan jo aika monta riviä koodausta.

Valokuvaaja Jere Hietalan kanssa kehitetty Tailorframe-konsepti mahdollisti automaattisen syväyksen ja kuvattavien sijoittamisen mihin taustaan tahansa, täysin automaattisesti. Yrityksessä olivat osakkaina muun muassa Grano ja Jere Hietala. Tekniikan takana seisoi jälleen Jarno Saarinen, jonka aika kului yhä enemmän innovoinnissa ja uusien konseptien kehittämisessä.

Vuonna 2008 pelattiin jalkapallon EM-kisat, joita futisfani Saarinen seurasi tiiviisti. Peli Espanjan ja Venäjän välillä osui päivään, jolloin perhe oli reissussa ja asusti hotellissa.

– Tyttäreni Emma, tuolloin neljävuotias, halusi leikkiä kanssani, mutta olin liian laiska noustakseni tuolilta. Hän toi jostain jalkapallon, ja aloimme potkia sitä tuoleissa istuen. Emma sai pallon tuolini alle, ja alkoi tuulettaa villisti. Olimme juuri keksineet uuden pelin. Tai ainakin varsin varhaisen version siitä.
– Kun jatkoimme potkimista, tahtoi pallo karata vähemmän haluttuihin suuntiin, joten jouduimme pakon edessä tekemään tuotekehitystä. Virittelimme tuolien välille narut, joihin ripustimme pyyhkeitä, uima-asuja ja ylipäätään kaikkea, mitä käsiimme osui. Pallo pysyi paremmin kontrollissa ja pelistä tuli hauskempaa. Aloin pohtia, olisiko tässä ideaa liiketoiminnaksi.

Työnantajan sääntöjen mukaan Jarno esitteli ajatuksen esimiehilleen, jotka eivät tajunneet siitä mitään. Seuraavaksi hän lähestyi suomalaista keksintötoimintaa edistävää Keksintösäätiötä.

– Keksintösäätiön jampat sanoivat, että ideani on ihan paska. Tai ei ehkä ihan noilla sanoilla, mutta sisältö oli se. Idea ei kuulemma ollut hyvä, tuotetta ei voisi patentoida eivätkä pelit noin ylipäätään olleet erityisen hyvää liiketoimintaa.

Kahdesti kielletty mies laittoi idean pöytälaatikkoon ja jatkoi kuvankäsittelyä. Vuonna 2015 työkiireiltä jäi enemmän aikaa omille projekteille, ja Subsoccer-nimen saanut peli-idea sai enemmän tilaa elää.

– Lapseni ja sukulaiseni rakastivat peliä. Samoin muut, jotka pääsivät sitä kokeilemaan. Olin yhä varmempi siitä, että Subsoccerilla on tilausta, ja että siitä saisi erinomaista liiketoimintaa.

Subsoccerille perustettiin yhtiö, johon osakkaiksi tulivat mm. Mikki Korhonen sekä ex-kollegat Jyrki Narinen ja Ii-Min Tcheng. Tarkoitus oli alkaa kehittää peliä systemaattisesti kaupalliseen suuntaan.

– Vuonna 2018 pyysin futisvahti Antti Niemen ja futsal-kapteeni Panu Aution pelaaman Subsocceria. Halusin saada oikeiden pallopelien ammattilaisen omakohtaisen mielipiteen sen mahdollisuuksista.
– Syntyi tulinen taisto, jossa kaksi kovan luokan pallomiestä ottivat toisistaan mittaa. Sinä päivänä, sillä hetkellä oivalsin, että tämä on kova juttu. Irtisanouduin työstäni ja päätin omistaa kaiken liikenevän aikani Subsoccerille.

Ensimmäinen ihan oikea peli oli vielä kaukana tuotantoversiosta. Pöytä ei tahtonut pysyä pystyssä, vaan kaatui eri suuntiin vähänkään suurempaa voimaa käytettäessä. Samaan aikaan oli jo painetta saada ensimmäiset myydyt pelit asiakkaille.

– SuperPark Vantaa oli ensimmäisiä tilaajia. Saimme pelin sinne vihdoin jouluksi 2018. SuperParkin perustaja Taneli Sutinen epäili suuresti pelien kestävyyttä, ja ennusti niille muutaman kuukauden elinikää. Mutta ne ovat siellä edelleen täydessä toiminnassa.

Viking Linen Mikael Panelius huomasi pelin somessa ja otti yhteyttä Saariseen. Mountain Dew -brändätyt pelit ovat heilläkin edelleen käytössä. Tilauksia tuli jonkin verran, mutta toimitukset tökkivät. Pelejä ei osattu pakata, ja niitä kuljeteltiin asiakkaille peräkärryillä valmiiksi koottuina.

– Tuotanto tehtiin silloin ja tehdään edelleen Helsingin Lauttasaaressa. Pääpaino pantiin alussa logistiikan miettimiseen siten, että peli voitaisiin toimittaa kasaamattomana. Lopulta se onnistui, ja kustannusrakennekin muuttui sen myötä melkoisesti.

Kun keväällä 2020 iski pandemia ja ihmiset jäivät maskit päässä kotiin, pysähtyi myös pelien myynti. Julkisiin tiloihin suunnitellut pelit eivät myyneet, koska ihmiset eivät liikkuneet. Oli pakko keksiä jotain, jotta toiminta ei loppuisi. Saarinen päätti panostaa markkinointiin ja erityisesti TikTokiin, johon Subsoccerin tyyliset nopeat pelit sopivat hyvin.

– Pankki räjähti yhdessä hetkessä. Yhtäkkiä videoillamme oli 200 miljoonaa katselukertaa, ja kiinnostus maailmalta kohdistui Subsocceriin. Maailman suurimmat tähdet pelasivat vastakkain peliämme, ja somejakojen määrä jatkoi nousuaan. Tällä hetkellä katselukertoja on jo reilusti yli 700 miljoonaa.

Kansainväliset kontaktit ja Jarno Saarisen kielitaito olivat vaikea yhtälö. Eräänä yönä Newcastlen pelaaja Andy Carroll lähestyi Saarista Instagramissa nähtyään videon Subsoccerista.
– Andy halusi pelin. Yöllä olin ainoana firmasta hereillä ja pakotin itseni hoitamaan asian. Google Translatesta tuli yhdessä yössä paras ystäväni. Andy sai pelin, ja aamulla työkaverit olivat ihmeissään, miten minä sen tein.

– Tuo yö itse asiassa teki minusta globaalin keskustelijan. Yhtäkkiä kykenin kommunikoimaan kielellä kuin kielellä. Google Transalate vaihtui notkeampiin vaihtoehtoihin ja nykyään käytän ChatGPT:tä. Se on selvästi paras lopputulokseltaan. Itse asiassa kaikki postauksemme ovat minun kirjoittamiani. Lukihäiriöisen kielipuolen.

Tunnettuuden lisääntyessä myös myynti alkoi taas vetää. Suomen markkina jäi nopeasti marginaaliin, ja lähes kaikki pelit menivät vientiin. Tuotantokin kasvoi niin, että pelejä voitiin toimittaa, ja toimitettiin, noin kontillinen – 500 kappaletta – kuukaudessa.

– Suomessa pelimme ei kiinnostanut mediaa lainkaan. Eräs iltapäivälehti väitti somen katselukertoja ostetuiksi, vaikka määrät olivat suurempia kuin Ronaldolla tai Messillä koskaan. Ei sellaista voi ostaa!

– Viime kesän Hesa Cupissa La Ligan Juan Fuentes Fernández tuli puheilleni ja kertoi, että La Ligan viime vuoden pelipallo julkaistiin Subsoccerin kanssa. En tiennyt asiasta mitään, mutta olihan se aikamoinen jättipotti. Nyt Subsoccer on La Ligan yhteistyökumppani Suomessa.

Tällä hetkellä Subsoccer-pelejä on toimitettu 68 eri maahan, muun muassa Turks- ja Caicossaarille Haitin pohjoispuolelle. Vuoden 2023 liikevaihdoksi ennakoidaan paria miljoonaa ja Saarinen on edelleen suurin omistaja. Subsoccerin asiakkaina on sellaisia tahoja kuin Adidas, Puma, Ajax Amsterdam, Borussia Dortmund, La Liga, Heineken, Red Bull ja DHL.

– Jalkapallofaneja on 4,5 miljardia. Olen tyytyväinen silloin, kun Subsocceria pelataan kaikissa niissä maissa, joissa pelataan jalkapalloa. Koukuttavuutemme tulee tasapuolisuudesta: Meidän pelissämme juniori voi oikeasti voittaa ammattifutaajan.

– Olen oppinut, että seurat haluavat pelin, mutta niillä ei ole rahaa. Raha on partnereilla ja faneilla. Partnerit haluavat maksimitehon näkyvyyteensä. Kumpi luo voimakkaamman reaktion, logo pelipaidassa vai video, jossa juniori voittaa Messin?

Entä mitä Saarinen ajattelee graafisesta alasta oltuaan pois alalta jo vuosia?
– Graafisen alan ajattelu siitä, että kaikki tehdään itse ja paikallisesti on ihan hanurista. Jos minä olisin uskonut suomalaisiin jalkapallovaikuttajiin tai Keksintösäätiöön, käsittelisin edelleen kuvia ikkunattomassa huoneessa. Luota itseesi ja lähde maailmalle, muuten on turha haaveilla menestyksestä. Jos haluat olla Suomen paras, jatka töitäsi kuten ennenkin ja katso illalla televisiosta lottoarvontaa. Halusiko vaikkapa Lauri Markkanen olla Suomen paras koripalloilija? Tuskinpa.

Kehitysorganisaatioita Saarinen kehottaa kokeilun kulttuuriin. Mitä enemmän on lankoja, joista nykiä, sitä suurempi mahdollisuus on osua oikeaan. Tärkein sanoma tulee enempiä miettimättä:
– Tuotekehitystä ei tehdä rahalla vaan intohimolla.