VUODEN 2025 PARHAAT PRINTIT -CASE: KIVI, PAPERI, SAKSET

Teksti: Tiina Ruulio
Kuvat: Aleksi Tikkala, Pirje Mykkänen (Satu Oksasen kuva) ja Aava Eronen (yhteiskuva Tino Nyman ja Tytti Halonen)
Julkaistu: 16.12.2025

Kiasman kokoelmanäyttelyä Kivi, paperi, sakset varten tehty julkaisu on korkealaatuinen taideteos, jossa näkyy ja tuntuu näyttelyn ydinsanoma. Siihen tarvittiin useita paperilaatuja, erilaisia efektejä ja kannen rosoisuutta.

Nykytaiteen museo Kiasman kuraattori Satu Oksanen kertoo, että julkaisu täytti hyvin sille asetetut toiveet. Julkaisun piti kertoa olennaisin asia tämän vuoden kokoelmanäyttelystä ja toimia samalla Kivi, paperi, sakset -näyttelyn dokumentaationa. Koska näyttelyn ytimessä oli teosten materiaalisuus, niin julkaisussakin käytettiin kolmea eri paperia. Lisäksi kanteen on saatu hiekan karkeutta. Julkaisussa näkyy myös foliointia ja hopeaväriä.

Näyttelyjulkaisu on tarkoitettu kosketeltavaksi julkaisun sidontaa myöten.

– Julkaisumme elävät aina paljon pidempään kuin itse näyttelyt. Kilpailutamme julkaisun tekijöitä, sekä graafikoita että painoja, säännöllisesti. Tämänkertainen näyttelyjulkaisu on minusta ihana. Julkaisun graafikot Tino Nyman ja Tytti Halonen saivat hyvin kiinni materiaalisuuden ideastamme, ja siksi kirja tuntuu fyysisestikin täydelliseltä, kertoo Satu Oksanen.

Painotaloksi valikoitui Markprint, joka on joskus aiemminkin painanut Kiasman näyttelyluetteloita.

Näyttelyluetteloista otetaan hieman alle 1 000 kappaleen painos. Lisäksi luetteloa voi selailla ilmaiseksi Kiasman näyttelyssä tai ostaa itselleen. Museoluetteloita myös jaetaan muiden museoiden kesken.

– Näyttelyssä oleva selailukappaleemme selataan usein puhki, naurahtaa Oksanen.

Kerran vuodessa vaihtuvien kokoelmanäyttelyiden lisäksi joistain yksittäisistä näyttelyistä tehdään omia julkaisuja. Esimerkiksi kuvataiteilija Markus Copperin vuodenvaihteessa 2022–2023 esillä olleesta retrospektiivisestä näyttelystä tehtiin hänen tuotantoaan esittelevä kirja. Se tehtiin yhteistyössä kustannusosakeyhtiö Parvsin kanssa.

Myös ensi vuoden kokoelmanäyttelyyn Nelivärinen uni liittyvän julkaisun tekeminen on käynnistynyt. Julkaisun graafikoiksi valikoituivat samat graafikot kuin edelliseen näyttelyluetteloon.

Graafinen suunnittelu sai vapaat kädet

Graafiset suunnittelijat Tino Nyman ja Tytti Halonen pitivät taidejulkaisun graafista suunnittelua unelmatoimeksiantona. Hanke oli kunnianhimoinen, ja yhteistyö julkaisun tekijöiden välillä sujui hyvin.

Työn tilaaja eli Kiasma antoi graafiselle suunnittelulle melko vapaat kädet, kunhan budjetti pysyisi kasassa ja näyttelyn materiaalisuus toistuisi julkaisussa. Suunnittelijat ehdottivat Kiasmalle myös sopivia painotaloja. Kuvien reprotyö tuli Kari Lahtiselta.

– Markprintin Tuomas Talvitie otti tosi ison kopin paperilaatujen ja muidenkin julkaisussa käytettyjen materiaalien kanssa. Alun perin pyytämiämme papereita ei ollut markkinoilla, ja niitä olisi ollut hankala saada aikataulusyistä. Hän näki paljon vaivaa vaihtoehtoisten vastaavien paperilaatujen löytämiseksi. Julkaisuun tuli myös paljon erilaisia erikoisefektejä, joista oli hyvä keskustella palavereissa. Painosta saatu palvelu oli muutenkin henkilökohtaista, kertoo graafinen suunnittelija Tino Nyman.

Tärkeää luonnollisesti oli, että Kiasma osasi evästää graafiset suunnittelijat hyvin näyttelyn ydinsanomasta.

– On todella hienoa, että Suomessa ylipäätään vielä tehdään näin korkeatasoisia taidejulkaisuja, Tytti Halonen lisää.

Tino Nyman ja Tytti Halonen ovat tehneet läheistä yhteistyötä Lahden Muotoiluinstituutin opiskeluajoistaan lähtien. Myös painotalo Markprint tuli tutuksi jo opiskeluaikana, sillä yritys tuki oppilastöiden tekijöitä.

Käytännössä yhteistyö sujuu niin, että aluksi kummatkin pohtivat omalla tahollaan työn alla olevaan projektiin liittyviä erilaisia ideoita, ja sen jälkeen ideoista keskustellaan yhdessä. Työpari tekee visuaalisia ilmeitä, brändäystä, netti- ja pakkaussuunnittelua, kirjojen taittoa ja niin edelleen.

– Olisimme itsenäisinä freelance-suunnittelijoina aika yksinäisiä. On todella tärkeää, että erilaisia ideoita saa pallotella läheisen kollegan kanssa, kun taustalla ei ole isompaa toimistoa. Joskus aikaisemmin meillä oli keskenämme egojen taistelua siitä, kumman kädenjälki näkyy enemmän lopputuloksessa. Nykyään tärkeämpää on se, että kokonaisuus on hyvä, jatkaa Tytti Halonen.

Tiedostoja pyöritettiin paljon edestakaisin yksityiskohtien tarkastelun takia. Ja niitähän näyttelyjulkaisussa riitti.

Julkaisun tekeminen aloitettiin noin puoli vuotta ennen näyttelyn avautumista helmikuussa 2025.

– Oli hyvä, että aikaa oli sekä suunnittelulle että tuotannolle. Loppupäässä alkoi siitä huolimatta tulla kiire, kuten aina, toteaa Tytti Halonen.

Oikeanlaisia paperilaatuja piti hakea

– Omalta kannaltani isoin näyttelyjulkaisuun liittyvä työ koski painomateriaalien löytämistä ja valintaa. Valitettavasti erikoispaperivalikoima on kutistunut vuosien varrella. Löysin lopulta alkuperäisiä toiveita korvaavia paperilaatuja Gmundilta. Paperinvalmistajan edustaja Nanny Nikamaa toi henkilökohtaisesti omia ehdotuksiaan Saksasta, ja katsoimme niitä yhdessä graafisten suunnittelijoiden kanssa täällä Vantaalla meidän toimitiloissa, sanoo Markprintin toimitusjohtaja Tuomas Talvitie.

Esimerkiksi yli 170-sivuisen näyttelyjulkaisun sisuspaperiksi ei voitu valita kaikkein kalleimpia vaihtoehtoja, vaan kompromisseja piti tehdä. Myös kirjan sidontatapa tai kirjan alun hopeapainatus vaati painolta erikoisosaamista.

Yhteen ja samaan paperinvalmistajaan tukeutuminen toi senkin edun, että Markprint voi osallistua taidejulkaisullaan paperitukkurin järjestämään kilpailuun.

Talvitiestä tuntuu hyvältä, että kirja saatiin painettua Suomessa.

– Tällaisten erikoisjulkaisujen tekeminen vaatii asiantuntemusta, jota ei välttämättä ole enää kovin paljon tällä alalla. Sanoisin, että Suomessa toteutetaan vuosittain vastaavia julkaisuja muutamia vuodessa. Meille ne ovat useimmiten juuri näyttelyjulkaisuja, yrityshistoriikkeja tai vuosikertomuksia, joihin jotkin yritykset yhä edelleen onneksi panostavat.

Julkaisu painettiin UV-offsetkoneella, jolla pystytään painamaan useille eri paperilaaduille niin että painojälki ei kärsi.

– UV-kuivatuksen ansiosta väri ei leviä paperin huokosiin niin paljon kuin perinteisissä painokoneissa, jolloin painojälki pysyy erittäin kontrastisena myös päällystämättömissä paperilaaduissa.

–> Kiinnostuitko lukemastasi? Lisää ajankohtaisia uutisia, aiheita ja ilmiöitä graafisen ja visuaalisen viestinnän alalta: Tilaa Print&Media-lehti nyt –30 % alennuksella tästä! Alennus voimassa 18.1.2026 asti.

–> Tutustu muihin Vuoden 2025 parhaat printit -caseihin tästä.