Viherpesun aika on ohi
Muutama vuosi sitten tuli voimalla ilmiö, jossa firma kuin firma julistautui vastuulliseksi erilaisten mukahauskojen tempausten avulla. Joulukorttien sijaan ”Heitimme joululahjarahat Itämereen”, ”Lahjoitimme jokaisesta myydystä leipäkoneesta 0,001 senttiä Afrikan nälkää näkeville” tai ”Jokaisesta uudesta Facebook-seuraajasta annoimme puhtaan vaipan vanhukselle”.
Arjen tasolla Itämereen heitetyt joululahjarahat tarkoittivat joulukorttien painamiseen menneitä 465 euroa. Kuin pisara Itämeressä. Koko organisaatiota vuosittain raastavan joulukorttihärdellin lopettaminen oli pohjimmiltaan puhdas yrityksen säästötempaus: Säästyi kymmeniä tunteja työaikaa, postimaksut, korttien palautusrumba ja suunnittelukustannukset.
Afrikan nälkää näkeville lähetettiin 16 euroa, josta vähennettiin luonnollisesti kulut, ja yhden Facebook-seuraajan arvo on tietenkin melkoisesti enemmän kuin yksi Tena.
Tänään graafisenkin alan yritysten viestinnät kilpailevat keskenään siitä, kenen propagandassa on enemmän hienoja sertifikaatteja ja kenen vastuullisuusraportti on pidempi. Vastuullisuusjohtaja pitää ilman muuta olla, ja ehdottomasti johtoryhmässä.
Viherpesun aika on peruuttamattomasti ohi. Viestinnällisesti edessä on tulevaisuus, jossa rohkea voittaa.
Tarmo laitetaan siihen, että kukaan ei varmuudella reagoi mihinkään mitenkään, vaan että julkikuva pysyy tefloninsileänä ja virheettömänä. Vähän kuin se WC-pönttö, johon ei paska tartu. Olemme katsokaas vastuullinen.
Vastuullisuus erityisesti ympäristömielessä on kuitenkin ennen muuta pieniä arjen tekoja, konkreettisia yksilön tekemiä valintoja. Se on valmiutta tinkiä mukavuudestaan, tahtoa ottaa viisi ylimääräistä askelta ja rohkeutta olla myymättä asiakkaalle ratkaisua, joka ei ole Telluksen kannalta viisas.
Viestintäväen onnistuminen puolestaan punnitaan kyvyssä kääntää nämä arjen pienet teot yleisöä liikuttaviksi tarinoiksi. Ei haittaa, vaikka jokainen teko ei onnistu. Oleellisempaa on taistelu paremman huomisen eteen, lohikäärmeen voittaminen tai edes sen yrittäminen.
Oletko sinä valmis häviämään sopimuksen tulevan presidentinvaalikampanjan materiaalituotantotilauksista siksi, että et halua tarjota banderolleja PVC-vapaalle materiaalille? Entä oletko valmis kääntämään häviösi viestintäteoksi silläkin uhalla, että siitä aiheutuu turbulenssia? Nämä ovat ympäristövastuullisuuden kannalta oleellisia kysymyksiä. Ensimmäisessä joko elät todeksi – tai et – väittämääsi vastuullisesta yrityksestäsi ja jälkimmäisessä osoitat valmiutesi muuttaa luutuneita käytäntöjä proaktiivisesti.
Viherpesun aika on peruuttamattomasti ohi. Viestinnällisesti edessä on tulevaisuus, jossa rohkea voittaa ja taskulämpöistä hyla-maitoa tarjoava sertifikaattikuningas häviää.
Kirjoittaja Ilkka Mattila tekee markkinointia Kontentfabriken-nimisen putiikkinsa nimissä.
Tämä artikkeli on julkaistu Print&Media-lehdessä kesäkuussa 2023, nro 4/2023. Print&Median koko arkisto on luettavissa Lehtiluukusta.