Digitaalisen viestinnän suosimista vastustetaan
Digitaalisen viestinnän suosiminen EU:n lainsäädännössä herättää huolta painoalalla ja paperiteollisuudessa. Digitaalista viestintää suositaan, koska väitetään sen olevan ympäristölle ystävällisempää viestintää kuin paperiviestintä. Digitaalisen viestinnän suurta ympäristöjalanjälkeä ei kuitenkaan huomioida riittävästi päätöksenteossa.
Paino- ja paperialan yrityksiä ja työntekijöitä edustavat eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet Intergraf, Cepi, UNI Europa Graphical, FEPE ja IndustriAll Europe ovat antaneet yhteisen julkilausuman, jossa ne ilmaisevat huolensa siitä, että digitaalisia asiakirjoja ja viestintää edistetään yhä enemmän oletusarvoisena vaihtoehtona EU:n lainsäädännössä.
Julkilausuman mukaan digitaalinen siirtymä on yksi Euroopan komission keskeisistä painopisteistä ja siihen viitataan kaikessa Euroopan unionin lainsäädännössä. Digitaalisen siirtymän yksi valitettava seuraus on, että EU:n lainsäädännössä viitataan painotuotteiden poistamiseen kokonaan käytöstä. Yhä useammat lainsäädäntötekstit esittävät digitaalisuuden parhaana ratkaisuna, ja digitaalisuus esitetään toistuvasti täysin puhtaana teknologiana, tunnustamatta sen ympäristöjalanjälkeä. Viimeaikainen esimerkki tästä on lääkinnällisten laitteiden sähköisiä käyttöohjeita koskeva täytäntöönpanoasetus.
Painoalaa on hätkähdyttänyt myös pitkälle menevä komission ehdotus, jonka mukaan lääkepakkauksissa ei tarvitsisi olla painettua tuoteselostetta ja se korvattaisiin verkossa olevalla tuotetietokannalla. Intergraf on yksi järjestöistä, joka on vastustanut tätä.
Paperiviestintä on vastuullista viestintää
EU:n päättäjät eivät tunnu ymmärtävän, miten vastuullinen tuote paperi on. Se on täysin kierrätettävä ja uusiutuva materiaali. Paperiviestinnän ympäristöjälki on hyvin kartoitettu. Sen sijaan digitaalisen viestinnän päästöjen määrä on vielä pitkälti selvittämättä. EU:n komissio laski vuonna 2020, että ICT-ala tuottaa yli 2 % globaaleista kasvihuonepäästöistä, joka on yhtä paljon kuin lentämisen päästöt. Digitaalinen viestintä perustuu suuriin datakeskuksiin, joiden kuluttaman sähkön määrä kasvaa nopeasti.
Paperin tuottamisesta ja käytöstä syntyvä jäte ja sen kierrätysaste tunnetaan hyvin. Elektroniikkajätteen määrä maailmassa on sen sijaan osittain tuntematon asia, ja sen kierrätysaste vielä matala. ITU:n Global E-waste Monitor 2020 -raportin mukaan elektroniikkajätteestä kierrätettiin 17,4 % globaalisti ja 42,5 % Euroopassa. Paperin kierrätysaste Euroopassa oli silloin 74 %. Paperikuitua voidaan käyttää uudelleen keskimäärin 3,8 kertaa.
Digitaaliseen siirtymään sisältyy viherpesua
Digitaaliseen viestintään liittyy myös viherpesua, johon paperialan järjestöt ovat kiinnittäneet huomiota. Yritykset ja viranomaiset kehottavat esimerkiksi kuluttajaa korvaamaan paperilaskun sähköisellä laskulla, koska se on ympäristölle ystävällisempää. Väitettä ei tavallisesti perustella sen tarkemmin eikä kerrota, että oikeastaan halutaan vähentää paperilaskujen aiheuttamia kustannuksia. Eikä hyötyä säästöstä ole tarkoitus antaa kuluttajalle.
Eurooppalainen Two Sides -organisaatio on taistellut tällaista viherpesua vastaan ottamalla yhteyttä yrityksiin ja viranomaisiin ja oikomalla näiden esittämiä väitteitä. Two Sides kertoo saaneensa yli 750:n suuren kansainvälisen organisaation muuttamaan viestintäänsä oikeaan suuntaan.
Eurooppalaisen paino- ja paperialan suositukset päättäjille olisivat hyvä pohja digitaalisen siirtymän suunnittelussa. Julkilausuman mukaan digitaalisen suosiminen painetun tekstin sijaan ei ole neutraalia ja voi joissakin tapauksissa olla jopa haitallista. EU:n päätöksentekijöiden tulisi pidättyä toteuttamasta oletusarvoista digitaalista tai “vain digitaalinen” -lähestymistapaa EU:n lainsäädännössä.
Printtiviestintää ja digitaalista viestintää tulisi aina harkita samanaikaisesti. EU:n lainsäädännön tulee huomioida paperituotteiden ekologinen ja kierrätettävä arvo. EU:n lainsäädännössä on otettava huomioon kiertotalous, osallisuus ja valinnanvapaus.
Reino Lantto