Editkilpailussa palkittu Kristiina Kurronen kuvaa rakennettua lifestylekuvaa: ruokaa, sisustusta, muotia ja henkilökuvia. Hän on omimmillaan silloin, kun pääsee rakentamaan valaistusta ja luomaan tunnelmia.

Presidentti Sauli Niinistö istuu rentona ja hymyileväisenä vanhojen kirjojen keskellä, muusikko Samuli Putro poseeraa roiskuvassa vedessä uima-altaassa ja toimittaja Jenni Poikelus keikkuu rantavedessä tuolilla. Vuoden valokuvaajaksi valittu Kristiina Kurronen osaa vangita huolella rakennettuihin henkilökuviin kuvattaviensa persoonan ja saa heidät heittäytymään.

– Olen oppinut, että kohtaamisella on kuvien kannalta suuri merkitys, sillä usein luottamus kuvattavaan pitää rakentaa nopeasti. Siinä auttaa se, että olen aidosti kiinnostunut ihmisistä, hän sanoo.

Kurronen toivoo, että pystyisi kuvan kautta esittämään ihmisen omana itsenään ja hetken sellaisena kuin se on. Sitä helpottaa se, että ympäristö on inspiroiva ja kuvaustilanne mahdollisimman rento. Tärkeää on myös, että kuvattava tuntisi olonsa omaksi itsekseen.

Valokuvaajalle kuvaustilanteet ovat usein paineistettuja, sillä aikaa kuvien ottamiseen on melko vähän ja niissä on pakko onnistua. Esimerkiksi presidentti Niinistön kuvaamiseen oli varattu 20 minuuttia. Siinä piti ehtiä ottamaan kansikuva, valokuvat juttuun ja video verkkoon.

– Ehkä kuvausten rentous syntyi siitä, että osa keskittymisestäni meni sen miettimiseen, miten häntä pitää muodollisesti puhutella. Myös AD:n valitsema kuvausympäristö teki paljon, sillä Niinistö on kiinnostunut kirjallisuudesta.

Yhteistyössä on jotain taianomaista

Mieluiten Kurronen kuvaa rakennettua lifestylekuvaa: ruokaa, sisustusta, muotia ja henkilökuvia. Hän on omimmillaan silloin, kun pääsee rakentamaan valaistusta ja luomaan tunnelmia, joiden välittäminen on Kurrosen mukaan aikakauslehtikuvan tärkein tehtävä.

– Tietysti kuvan pitää myös pysäyttää lukija kuvan äärelle. Aikakauslehtikuva on silloin hyvä, kun siinä riittää katsottavaa.

Vaikka Kurronen rakastaa kauniiden kuvien ottamista, tekoälyn aikakaudella aikakauslehtikuvat eivät saa olla liian sliipattuja. Kuvien on oltava tyylikkyydessään lähestyttäviä ja aitoja, mutta kuvaajan pitää entistä tarkemmin miettiä, millaisista asioista aitous syntyy ja miten se välittyy.

Kurronen on osa A-lehtien kuvatoimitusta, jossa on seitsemän kokopäiväistä kuvaajaa. Jokainen heistä kuvaa monipuolisesti kaikkea autoista ihmisiin ja ruoasta käsitöihin. Valokuvaajan ammatissa sosiaaliset taidot ovat erityisen tärkeitä, sillä kuvaaja on lähes joka päivä tekemisissä uusien ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa.

Vaikka valokuvaaja tekee kuvauskeikkoja usein yksin, parhaita ovat ne projektit ja hetket, kun saa tehdä töitä alan parhaiden ammattilaisten kanssa. AD:t suunnittelevat upeita visuaalisia kokonaisuuksia, ruokatoimittajat luovat reseptejä ja kokkaavat näyttäviä annoksia, ja Kurronen pääsee ikuistamaan sen kaiken lehtien sivuille.

– Sellaisessa yhteistyössä on edelleenkin jotain tosi taianomaista, hän sanoo.

Valokuvauksen maailma aukeni jo lapsena

Visuaalisuus on kiinnostanut Kurrosta lapsesta saakka. Hänen isänsä harrasti valokuvausta ja isommat sisarukset olivat hyviä piirtämään. Jo pienenä hän tajusi, että piirtäminen ei ole hänen juttunsa, mutta valokuvausta hän ymmärtää.

Valokuvauksen maailma aukeni ihan uudella tavalla, kun 12-vuotias Kristiina meni kotipaikkakunnallaan Ruokolahdella analogisen valokuvauksen kurssille. Siellä hän pääsi opettelemaan filmikameran käyttöä ja kuvaamaan muita taideleirillä olleita lapsia.

– Yksi vanhemmista olisi halunnut ostaa lapsestaan otetun kuvan. Siinä kohtaa tajusin, että valokuvaaminen on tosi kivaa ja kiinnostavaa, ja lisäksi sillä voisi vielä elääkin.

Välivuoden päähänpistosta tuli ura

Kipinä valokuvaamisesta jäi kytemään. Lukion jälkeen Kurronen ei tiennyt, mitä haluaisi opiskella. Koska vanhemmat eivät antaneet pitää välivuotta, hän päätti kikkailla ja hakea Lahden muotoiluinstituuttiin opiskelemaan valokuvausta. Sinne oli niin vaikea päästä, että nuori lukiolainen uskoi saavansa välivuoden. Toisin kuitenkin kävi – hän oli yksi harvoista, joka sai opiskelupaikan.

– Ajattelin, että opiskelen tämän alan ja mietin sitten, mitä oikeasti alan tehdä työkseni. Ja tällä tiellä ollaan edelleen. Valokuvaajan työ on niin kivaa, että on tosi vaikea ajatella edes tekevänsä mitään muuta, hän sanoo.

Jo opintojensa aikana hän pääsi Otavamedialle kesäkuvaajaksi vuonna 2007, jonka jälkeen teki sinne kuvauksia tarvittaessa ja myöhemmin vakituisena kuvaajana vuosina 2010–2020. Edellisen kerran hänet palkittiin Editkilpailussa Vuoden valokuvaaja -sarjassa vuonna 2009 Kaksplussaan ottamistaan lasten muotikuvista.

Poikkeuksellisen monipuolinen lahjakkuus

Vuoden valokuvaaja aikakausmediassa -sarjan tuomaristo totesi, että Kristiina Kurrosen kuvissa yhdistyvät pettämätön tyylitaju ja syvä visuaalinen ymmärrys. Hän saa kuvattavat heittäytymään ja osaa vangita heidän persoonansa huolella rakennettuihin henkilökuviin.

– Hänen kuvissaan valaisu, sommittelu ja kuvien jälkikäsittely on huippuluokkaa, ja niistä paistaa läpi tekijän intohimo kuvaamiseen. Kurronen on poikkeuksellisen monipuolinen lahjakkuus, joka hallitsee suvereenisti erilaiset tyylilajit, tuomaristo totesi perusteluissaan.

Sarjan tuomaristossa olivat valokuvaajat Pia Inberg, Juuso Westerlund, Mirva Kakko ja Antti Rintala.

Kunniamaininnat sarjassa saivat Yhteishyvän freelancer-kuvaaja Mikko Suutarinen ja Suomen Kuvalehden freelancer Akseli Valmunen.

Teksti: Anniina Nissinen / Aikakausmedia