Rekrykanava

Mitä kuuluu työnkuvaasi Granolla ja millainen on tyypillinen työpäiväsi?

– Teemme Vantaan Porttipuistossa pakkaus- ja etikettituotantoa ja olen yhtenä rattaana pakkausreprossa syöttämässä töitä kolmelle koneelle: digille, offsetille ja flexoon. Enemmän olen ottanut vastuuta digipuolen vaihtuvan datan töistä. Hyllyyn tupsahtelevia töitä heitellään koneelle kuormituksen mukaan sitä mukaa kuin ehditään. Useimmat työt menevät enemmän tai vähemmän suoraan koneelle, ja joidenkin kanssa joutuu jumppaamaan sitten vähän enemmän.

Mikä on mukavinta työssäsi?

– Usein pääsen ratkaisemaan erinäisiä ongelmia tai muuten auttamaan asiakasta jollain tavalla. Jostain syystä painajat eivät ikinä soittele, kun hommat sujuvat ja mikään ei ole pielessä – eli kun puhelin on hiljaa, niin kaikki on hyvin!

Upein printtityö, jota olet ollut tekemässä?

– Ensimmäisessä työharjoittelupaikassani painettiin sekä Regina- että SinäMinä-lehteä. Eli aloitin suoraan huipulta. Sen jälkeen mikään ei ole tuntunut oikein enää miltään, eikä mikään yksittäinen työ ole hirveän isoa muistijälkeä jättänyt.

Miten olet päätynyt graafiselle alalle?

– Aloitin yläasteikäisenä erittäin alkeellisten nettisivujen tekemisellä ja siitä innostuneena siirryin puuhastelemaan graafisen suunnittelun parissa. Koulussa en ikinä onnistunut saamaan työharjoittelupaikkaa mainostoimistosta, mutta pariin kirjapainoon sentään ottivat nurkkiin pyörimään. Ajattelin, että tuskinpa meikäläisestä mitään AD:ta tulee, mutta voihan se muiden suunnittelemien töiden valmiiksi saattaminenkin olla ihan mukavaa.

Mikä alassa sinua viehättää/harmittaa?

– Se kun tiedonvälitys, visuaalisuus ja tekniikka lyövät kättä yhdessä. Diggailen myös erittäin paljon alan vanhasta tekniikasta, oli se sitten kohopainokoneita tai valoladontaa. Ja lainatakseni erästä Filmihullu-lehden vanhaa mainoslausetta: ”Meille historian pöly on kokaiinia.” Yhdelläkään muulla alalla ei ole näin upeaa historiaa, eikä tätä pitäisi unohtaa vaikka uutta ja hienoa teknologiaa tulee sisään ovista ja ikkunoista.

Mitkä ovat rakkaimmat työvälineesi?

– Esko PackEdgestä löytyvä Modify Trim Line -työkalu, jolla saa siirrettyä viivasegmenttiä niin ettei se vaikuta viereisiin kulmiin. Kovaa kamaa, kun pitää jotain epämääräisen muotoista elementtiä venytellä leikkuuvaroihin. Ihmettelen miksei tätä löydy Illustratorista tai jos löytyy, niin en ole vielä löytänyt! Myös InDesignin GREP-työkalu olisi ylistyslaulun arvoinen.

Missä haluaisit itse kehittyä?

– Varmaan kymmenen vuotta olen ajatellut, että pitäisi opetella kirjoittamaan skriptejä InDesigniin. Ehkä vielä joskus… Olen tässä joutessani hommannut Suomen sarjakuvaseuralle omaksi projektikseni pari vanhaa risopainokonetta, joiden sielunelämään pitäisi tutustua kunnolla ja ruuvailla ne iskuun joku vapaapäivä.

Entä miten koko alan tulisi kehittyä?

– Alan sisällä varmaan hyvin ymmärretään, että kertakäyttöbulkin tekemisen aika on ohi ja pitäisi sen sijaan saada tehdyksi jotain ainutlaatuista. Sen viestin kun saisi vielä kaadettua kaikkien asiakkaidenkin päähän.

Kuka tekee mielestäsi alalla hienoimpia juttuja ja miksi?

– Suunnittelijoista Mikko ”Vilunki 3000” Viljakainen on ykkönen. Vilungin töitä katselee aina ihan monttu auki ja yleensä ei ole mitään hajua, miten ne on toteutettu. Sarjakuvien puolella etenkin Tommi Musturin ja Matti Hagelbergin työt on aina tehty ihan viimeisen päälle. Hoitakaa käsiinne Tommin Future-lehdet! Ja nyt kun on annettu mahdollisuus sanoa, niin sanon, että jonkun lehden pitäisi heti palkata pilapiirtäjäksi Ulla Donner.

Terveisesi alalle?

– Ei muuta kuin kovaa ajoa! (Ja PitStopiin pitäisi vihdoin ja viimein saada Paste in place -toiminto.)

Tekijä-palstalla haastatellaan graafisen viestinnän alalla työskenteleviä henkilöitä.