Ostin Teslan parissa minuutissa. Haha, YES!
Olen ostanut elämässäni aika monta autoa. Osa on ollut hyviä kauppoja, osa hieman huonompia. Yhteistä kaikille on ollut se, että jossain vaiheessa ostoprosessia on ihan tosissaan vituttanut. Mistään tietämättömän myyjän metsästäminen liikkeessä, tunnin istuminen myyjän pöydän ääressä katsoen ja kuunnellen miksi mikäkin järjestelmä ei juuri silloin toimi ja vanteiden, vaihteiden, värien, penkkien, lisävarustepakettien, sumuvalojen, kaistavahtien, vetokoukun ja sun vaikka minkä valitseminen. Alkaa maistua veri suussa pelkästä ajatuksesta.
Tänään ostin Teslan. Ihan uuden sellaisen. Käytin ostokseeni aikaa mukavasti nojatuolissa istuen kaksi minuuttia 39 sekuntia. Valitsin mallin, värit, kitkarenkaat ja noutopaikan. Muita valintoja ei ollut tarjolla. Varausmaksu 100 euroa vaati luottokorttitiedot, ja samalla minulle pyörähti Tesla-tili, josta voin kuikuilla kiesin valmistumista reaaliajassa. Lopputuloksena ruudulle ilmestyi takajaloillaan seisova siili, joka sanoo ”Haha, YES!”
Innostuneessa mielentilassa päätin kokeilla miten graafisen alan verkkokaupat onnistuvat palvelemaan asiakastaan. Vanhana kettuna tein niinkin vaikean tuotteen kuin käyntikortin. Kooksi valitsin 90×50 mm ja painoväriä halusin vain yhdelle puolelle. PDF-fileen väkersin oikeaoppisesti profiloituna. Vaikeuskerrointa vähentääkseni kortissa oli vain mustaa tekstiä.
Google laulamaan ja testi käyntiin!
Voisiko olla niin, että muutaman kympin käyntikortin tilaaminen olisi yhtä helppoa kuin 70 000 euron auton?
Ensimmäinen vastaan tullut kotimainen asetti oitis kärsivällisyyteni koetukselle. Jahas. Heti päästiin post scripteihin ja PDF-versioihin. Kappalemäärä, ok. Paperivaihtoehtoja onkin sitten ihan kunnolla. Eri suuruisia kulmanpyöristyksiä ja jälkikäpistelyjä. Error. mitä helvettiä? Säädetäänpä aineistoa ja lisätään kulmamerkit. Error. Bleedit pitää olla. Miksi? Kyllästyn ja lopetan.
Seuraava kotimainen toimii tosi kivasti, mutta hinta on verrokkeihin nähden yli kolminkertainen. 100 peruskäyntikorttia kotiin postitettuna 80 euroa. Ei kiitos. Sama laulu jatkuu vähän eri sävellajeissa. Yhteistä kaikille tuntuu olevan se, että koko osaamisen repertuaari on tarjolla, ja valintoja hyytävä määrä. Itse maksamiseen on muutamilla tarjolla jopa Mobile Pay! Haha, YES!
Ulkomainen markkinajohtaja vaikuttaa hauskalta. Aika monen klikin jälkeen maku muuttuu viipyilevän raskaaksi. Ainoa, joka tarjoaa kuitenkin lisäpalveluita ja -tuotteita tilaukseni kylkeen. Täytettävien kenttien helvetti muuttuu joka klikkauksella masentavammaksi ja siirryn mukavampien asioiden pariin.
Voisiko olla niin, että muutaman kympin käyntikortin tilaaminen olisi yhtä helppoa kuin 70 000 euron auton? Voisiko olla niin, että tuollaiselle äärimmilleen yksinkertaistetulle mallille olisi kysyntää? Jos yksi tuhannesta haluaa martioidun paprun ja 10,3 millimetrin ärrällä pyöristetyt kulmat, niin onko sitä tosiaan pakko tarjota kaikille?
Kirjoittaja Ilkka Mattila on markkinoinnin sekakäyttäjä ja graafisen alan kasvuyritys Coloron perustajaosakas.
Tämä artikkeli on julkaistu Print&Media-lehdessä marraskuussa 2021, nro 7–8/2021. Print&Median koko arkisto on luettavissa Lehtiluukusta.