PPWR eli pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi ei ole vain kaukainen EU-sääntö, vaan se vaikuttaa konkreettisesti etikettien suunnitteluun, valmistukseen, kiinnitykseen ja kierrättämiseen. FINATin European Label Forum 2025 kokosi viisi vinkkiä, mitä etikettialan yritysten tulee tehdä, jotta ne pärjäävät.
1. Kierrätys ei ole enää vaihtoehto
Vuoteen 2030 mennessä pakkaukset, joita ei ole suunniteltu kierrätettäviksi, kielletään EU:ssa. Vuoteen 2035 mennessä pakkausten on oltava paitsi kierrätettäviksi suunniteltuja myös tehokkaasti kierrätettyjä.
Etikettipainajille ja -toimittajille tämä tarkoittaa, että etikettien on oltava yhteensopivia pakkauksen päämateriaalin kierrätysprosessin kanssa. Niiden materiaalien, värien, liimojen ja muiden koristelujen on vastattava parhaillaan nopeasti kehitettäviä design-for-recycling-ohjeita.
Lisäksi muovisten etikettien, jotka muodostavat yli 5 % pakkauksesta, on sisällettävä kuluttajakäytöstä peräisin olevaa kierrätysmateriaalia.
Tämä herättää käytännön kysymyksiä: Mitkä etikettirakenteet täyttävät tulevat vaatimukset? Miten kierrätettävyys arvioidaan 22 pakkauskategoriassa? Nyt on aika tehdä yhteistyötä asiakkaiden ja toimittajien kanssa ratkaisujen testaamiseksi, uudelleensuunnittelemiseksi ja sertifioimiseksi.
2. Yhdenmukaistamista, mutta ei selkeyttä
Vaikka PPWR (Packaging and Packaging Waste Regulation) on nyt voimassa, moni asia on yhä määrittelemättä.
— Tulossa on vielä 40 toissijaista säädöstä… ja monet kriittiset määritelmät, kuten se, mitä pidetään ’pakkauksena’, ovat yhä ratkaisematta, EUROPENin toiminnanjohtaja Francesca Stevens sanoo.
Keskeisiä avoimia kysymyksiä ovat mm. seuraavat. Lasketaanko irrotettava taustamateriaali (release liner) pakkaukseksi vai ei? Mikä määritellään kompostoitavaksi (kotikompostointi vai teollinen)? Kenen vastuulla mikäkin osa on: brändinomistajan, etikettikonvertoijan vai raaka-ainetoimittajan?
Nämä epävarmuudet aiheuttavat merkittäviä riskejä, mutta etikettialan yritykset eivät voi jäädä odottamaan.
— On erittäin suositeltavaa aloittaa tämä prosessi ja käynnistää valmistautuminen yhdessä arvoketjun kumppaneiden kanssa, Stevens toteaa.
FINATin rooli on keskeinen: osallistumalla standardointielimiin ja tuomalla alan teknistä asiantuntemusta päätöksentekoon yhdistys auttaa varmistamaan, että etikettialan erityispiirteet huomioidaan lainsäädännössä.
3. Muuttavat teknologiat: lajittelu ja älyetiketti
Etiketit eivät ole vain osa kiertotalouden materiaalivirtoja – ne voivat mahdollistaa älykkäämmän kiertävän talouden. Jan ’t Hart esitteli HolyGrail 2.0 -hankkeen edistymistä, jossa hyödynnetään digitaalisia vesileimoja älykkäässä lajittelussa.
— Olemme todistaneet, että älykäs lajittelu tuottaa erittäin puhtaita jakeita… yli 90 %:n tunnistustarkkuudella 2,4 miljoonan pakkauksen aineistossa.
Konvertoijille tämä avaa kaksi mahdollisuutta. 1. Innovaatio painamisessa: digitaaliset vesileimat voidaan integroida ilman lisäpainovaiheita. 2. Asiakasarvon kasvu: älyetiketti tukee brändien jäljitettävyyttä, läpinäkyvyyttä ja vaatimustenmukaisuutta.
— Etiketit ovat keskeisiä tunnistusmekanismille… ilman etikettiä järjestelmä ei pysty lukemaan tuotetta, Jan ’t Hart sanoo.
Tämä muistuttaa siitä, että etiketin rooli kehittyy tunnisteesta ja markkinointivälineestä tiedon infrastruktuuriksi.
4. PPWR liiketoimintamahdollisuutena
Osa toimialasta näkee PPWR:n innovaation katalysaattorina. Ceflexin ja 360packmasteryn Marius Tent, joka on vuodesta 2025 toiminut myös CELAB-Europen projektipäällikkönä, kuvasi CELAB-Europe 2.0 -strategiaa. Se on alusta, jonka tavoitteena on yhdistää toimijoita ja skaalata kiertotalousratkaisuja taustamateriaalien ja matriisijätteen kierrätykseen.
— Tietoisuusaukot vaivaavat yhä alaa. Monet pakkaajat ja brändinomistajat eivät tiedä, että taustamateriaaleille on olemassa kierrätysratkaisuja, Tent toteaa.
Skaala ratkaisee: Mitä useampi toimija liittyy mukaan, sitä taloudellisesti kannattavampaa kierrätys on.
5. Mitä vuoden 2030 jälkeen?
Laajassa keynote-puheenvuorossa Thomas Reiner hahmotteli suurempaa kokonaiskuvaa: globaaleista tuottajavastuujärjestelmistä, materiaalikielloista, kasvavasta hiilivastuusta ja resurssien niukkuudesta.
— Autoteollisuuden ja tekstiilisektorin jälkeen vuorossa on pakkausala. Muut kilpailevat kierrätysmateriaaleistanne, hän varoitti.
Reinerin mukaan etikettien on täytettävä myrkyttömyyden, kierrätettävyyden ja jäljitettävyyden kriteerit. Brändinomistajat tulevat vaatimaan tietoa hiili-, vesi- ja materiaalivaikutuksista.
Lisäksi koristelutarpeet voivat muuttua merkittävästi, kun toissijaista pakkaamista rajoitetaan. Se vaikuttaa etiketin pinta-alaan ja näkyvyyteen.
Etikettialan yritysten on valmistauduttava ympäristöön, jossa vaatimustenmukaisuus, kestävyys ja innovaatio kohtaavat. Tämä tarkoittaa uudelleenajattelua paitsi materiaalien myös liiketoimintamallien, kumppanuuksien ja arvolupausten osalta.
