Softaguru Petteri Paananen äityy tällä kertaa tarinasepoksi. Koko julkaisualaa koskettavassa tarinassa seikkailevat mukana jänis, karhu, kettu ja pöllö.
Elämme mielenkiintoisia aikoja – joskus myös ahdistavia. Vanhat pelisäännöt eivät enää päde ja uutta pitäisi opetella koko ajan. Ohjelmistopäivä-seminaarissa helmikuussa esiintynyt Mathew Parker antoi mainiossa puheessaan painoalalle tylyn tuomion: jos ette sopeudu uuden teknologian tuomiin haasteisiin, ette selviä hengissä muutamaa vuotta kauempaa. Tämä sama pätee kaikkiin muihinkin julkaisutuotantoon liittyviin aloihin, joissa uudet teknologiat ovat vyörymässä vanhojen päälle. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa hieman erilaisen kolumnin, joka toivon mukaan herättää julkaisualan yrityksiä miettimään omaa tilannettaan suhteessa alan digitalisoitumiseen. Verhoan ajatuksen tällä kertaa eläintarinan muotoon.
Olipa kerran kolme kaverusta: jänis, karhu ja kettu. He asustelivat metsässä, joka oli heille perinpohjin tuttu ja turvallinen. Eräänä kauniina päivänä suuri osa metsästä pistettiin sileäksi ja tilalle rakennettiin suuri kerrostaloalue. Kaverukset joutuivat paniikkiin ja ihmettelivät kovasti miten uudessa tilanteessa selvittäisiin. Jänis teki ratkaisunsa nopeasti, painoi päänsä pensaaseen ja ajatteli, että jos on piilossa kaikelta uudelta niin siitä ei ole häiriötä – elämä voi jatkua niin kuin
aina ennekin. Pian uudelta asuinalueelta tuli mies ja pisti jäniksen pataan. Se siitä. Karhu päätti, että uudesta tilanteesta otetaan niskalenkki voimalla ja jos joku tulee urputtamaan, niin siltä lyödään naama irti. Karhu juoksi uudelle asuinalueelle ja törmäsi heti ensimmäisen talon seinään. Törmäyksestä pökerryksissään oleva karhu kiipesi talon katolle ja sieltä toiselle puolelle, ja jatkoi juoksuaan, kunnes törmäsi seuraavaan seinään. Tätä toistui niin kauan että karhu oli lopen uuvuksissa ja palasi häntä koipien välissä takaisin metsään. Eikä tullut hullua hurskaammaksi koko jutusta. Kettu katsoi sivusta tovereidensa toilailuja ja päätti toimia viisaammin. Koska tilanne oli hänelle uusi, meni hän ensimmäiseksi kysymään neuvoa pöllöltä, joka oli tarkkaillut tilannetta ison kuusen latvasta. Pöllö neuvoi ketulle reitit, joita myöten uudella alueella saattoi kulkea turvallisesti. Lisäksi kettu kävi öisin tutkimassa aluetta ja löysikin uusia pesäpaikkoja ja niin paljon ruokaa, että saattoi myydä sitä muillekin metsän eläimille. Kettu siis onnistui sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Tutustu Print&Median tilausvaihtoehtoihin.
Oletko jo tilaaja?
