Ala kuin mustekala

11.10.2019Kirjoittaja: Juho PeltonenKuva: Shutterstock & AdobestockJulkaistu lehden numerossa 6/2019

Mustekalat sopeutuvat ympäristön muutoksiin lähettämällä geeneihinsä uusia proteiineja. Niiden ongelmaratkaisurepertuaariin kuuluu temppuja kierrekannen avaamisesta värinvaihdoksiin. Suurin osa älykkään pääjalkaisen hermosoluista sijaitsee lonkeroissa, jotka pystyvät itsenäisiin päätöksiin ja keskinäiseen viestintään. Samaa notkeutta voi havaita graafisen alan evoluutiossa ja monimuotoisuudessa.

Sain ensikosketukseni painoalaan tupakansavuisessa hallissa. Harmaa Hamada sylki sivuja kehitteiden tuoksussa, kunnes kiroilu paljasti tuotantokatkon. Isäni pyöritti 1980-luvulla pientä kirjapainoa ja yritti opastaa minuakin offsetpainokoneiden saloihin. Sain kymmenen markkaa tunnilta lajittelusta, leikkaamisesta ja nidonnasta. Neliväritöitä tehtäessä Hamadan telat putsattiin vaihdon yhteydessä ja etenkin viimeinen väri jännitti. Onnistunut työ päättyi telojen suojaamiseen arabikumilla ja mukavaan yhteiseen tekemiseen.

Kolme neljästä suomalaislukijasta hipelöi viikoittain sanoma- tai aikakauslehteä.

Graafisen alan murrosvaiheessa on hyvä muistaa, että huhut printin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Painettu sana hallitsee kirjamarkkinoita 80% osuudella (deloitte.com).

Vuonna 2017 julkaistun brittitutkimuksen (Neil Thurman) mukaan liki 90% väestöstä lukee painettuja sanomalehtiä. Tuore intialainen lukijatutkimus (IRS, 2019) puolestaan kertoo paperilehtien saaneen 18 miljoonaa uutta lukijaa viimeisen kahden vuoden aikana. Kolme neljästä suomalaislukijasta hipelöi viikoittain sanoma- tai aikakauslehteä, kertoo Kantar TNS:n vuonna 2018 toteuttama tutkimus.

Yhdysvaltalaisen PrintisBig.com -sivusto kasaa alan tutkimusaineistoa. Sen mukaan printtialan maailmanlaajuinen arvo on lähes 900 miljardia dollaria ja kahdeksan kertaa videopelialan suuruinen. Forbes listaa musiikkiteollisuuden arvon 20 miljardiin dollariin. Suomessa painamisen toimialaluokan liikevaihto ylittää miljardin euron rajapyykin, vaikka digivallankumous on näivertänyt paperilehtien ja painetun kirjallisuuden kysyntää. Jos kotimaiseen graafiseen alaan luetaan mukaan kaikki painaminen ja tulostus (pakkauspainot, suurkuvatulostajat yms.), niin alan kokonaisliikevaihto lähentelee kahta miljardia. (Toim.huom! näitä tilastoja esitellään tarkemmin Print&Median Talousnumerossa 7/2019 numerossa marraskuussa.)

Kaventuvasta markkinaosuudesta huolimatta painetun sanan hyötysuhde pitää. Sitä lukee ruutufonttia nopeammin ja sen muistijäljestä on vankkaa näyttöä. Kirjailijavierailujen arvellaan lisäävän kiinnostusta lukemiseen. Niihin panostaminen ja laajentaminen koko tuotantoprosessiin voisi poikia lisää kirjatoukkia.

Graafinen ala on saanut muutoksessa siipeensä, mutta se työntyy notkeasti uusille alueille. Sen sovelluksia löytyy kuluttajan kannalta yllätyksellisistä onkaloista aina aurinkopaneeleista elintarvikkeisiin saakka.

Alan lonkerot hyppäävät silmille viimeistään kauppareissulla. Hyllyt pursuavat opasteita, logoja, hintalappuja ja ohjeliuskoja, lattiatarroja ja somisteita, mainoksia, sisältökuvauksia ja varoituksia.

Tutkimusmatka printin nykytilaan
Tarvitsen vetoapua tutkimusmatkalle alan nykytilaan. Soitan tutulle graafikolle ja kutsun hänet kävelylle vanhan Porvoon mukulakivikaduille. Hän innostuu oitis ja keskeyttää:

– Otahan se puhelin pois korvaltasi. Eikös sulla ole Iphone? Katso sitä valkoista reunaa? Se reuna on tehty siihen silkkipainossa. Koriste luo omanlaisen ulkonäön sille puhelimelle, mutta se suojaa myös tekniikkaa. Ahaa. Nyt hypättiin Hamadasta Z-polven painojuttuhin. Huvittaa ajatellessani isääni ja Steve Jobsia keskinäisen solvausrumban pyörteissä epäonnistuneen painoprosessin päätteeksi.Sovimme graafikon kanssa tapaamisen seuraavalle päivälle.

Alan lonkerot hyppäävät silmille viimeistään kauppareissulla.

Aamu valkenee ja graafikko kurvaa pihaan. Hän on vaihtanut autoa. Käytetyssä saksalaisvaunussa on reilusti leluja ja mahonkia kojelaudassa. Tosiasiassa punertava ja tiheäsyinen mahonki tulee painokoneen uumenista. Graafikko osoittaa tuulilasia ja alkaa kertoa lasia reunustavasta kuvioinnista.

– Tämä kehystä kiertävä musta raita ei ole pelkkä dekoratiivinen markkinointikikka, vaan printattu kalvo, joka suojaa lasin liimapintaa UV-säteilyltä. Mittarien taustavärit ja numerot ovat myös printtiä.

Graafikon uusi auto edustaa vuosikymmenen takaista mallia ja sen tekniikka on verraten mekaanista. Kytkimien symbolit ovat tampopainettua perussettiä, mutta tulevaisuuden autoissa nähtäneen kaarevaa 3d-kosketuspintaa ja kustomoitavaa kojelautaa. Itseohjautuvien autojen sensorilämmittimistä saattaa muodostua suomalaisen tuotekehittelyn valttikortti autoteollisuuden seuraavaan aaltoon.

Miltä tuntuisi seurata lätkämatsia ilman nimi- tai numerotietoja? Myös pelipaitaan painettavat grafiikat, kuten logot ja mainospaikat, rakentavat seuran identiteettiä kannattajan silmissä.

Jakeluauto matelee edessämme ja pysähtyy jäähallin liikennevaloihin. Luento jatkuu.

– Tuon kuorma-auton mainostekstit ovat muuten suurkuvatulosteita. Rekisterikilven muovisessa kehyksessä näkyy autoliikkeen nimi painettuna. Auton tekniikka taas koostuu lukuisien eri valmistajien tekemistä komponenteista, joihin kaikkiin on tulostettu infokylttejä ja numerosarjaa, levyä ja johdinta. Koska kyse on elintarvikealan kuljetuksesta, kuorma sisältää tuhansittain printtilappua. Kuljetuspakkaukset ovat tietenkin täynnä informaatioprinttiä ja brändien logoja. Tulevaisuuden elintarvikkeiden joukossa saattaa piillä tulostettuja tunnisteita, jotka syöttävät dataa ruoan tuoreudesta ja viestivät kylmäketjun toiminnasta.

Jäähalli jää oikealle, mutta graafikko syöttää kiekkoa ja kirjasimia samaan päätyyn: tunnustat väriä tai et, kiekkomatsi ilman painettuja numeroita ja tekstejä muuttuisi puuroiseksi pipolätkäksi. Visuaalisella ilmeellä on hurja merkitys joukkueen identiteettiä rakennettaessa riippumatta siitä, onko rinnassa kissapetoja tai korttipelisymboleja. Silkkipainotekniikka hallitsee vielä logomarkkinoita, mutta myös digitaalisilla tulostustekniikoilla alkaa olla vahva ote merkintäteollisuuden liigassa.

Alan miettiä kirvesrintojen loistavaa kauden avausta ja putoan kärryiltä.

Kiekkomatsi ilman painettuja numeroita ja tekstejä muuttuisi puuroiseksi pipolätkäksi.

Graafikko ohjaa parkkiruutuun aivan lippuautomaatin viereen.

– Katsos, tämä opastekyltti mittarissa on printtiä. Ja sama pätee tähän kieltomerkkiin. Kojeen sisällä on silkkipainettuja näppäinkalvoja ja numerolevy huoltohenkilölle. Myös piirilevyjä painetaan tai itse asiassa maskataan. Sähköä johtavan painovärin kehittämiseen on vahva tahtotila, johtavia ohuita filmejä on jo markkinoilla. Lisäksi tämä mittari itsessään on pieni tulostin

Parkkipaikan kupeessa näkyy pala uniikkia kaupunkihistoriaa. Vuodesta 1926 asti toiminut Wileniuksen telakka tunnetaan suomalaisen huippuosaamisen kehtona, joka on tuottanut maailman merille satoja aikansa parhaimman designin ja käsityötaidon mallikappaleita. Puuveneiden rakentaminen on tällä haavaa paussilla, mutta telakka tarjoaa yhä suojapaikan ja huoltoa linjakkaille klassikkopursille.

Punamultaiset telakkaliiterit, paalut ja lankkulaiturit ovat kaukana printin valtakunnasta. Varsinkin suippoperäinen avovene näyttää tupsahtaneen jostakin viikinkileffasta. Tulevaisuuden innovaatiot tervehtivät vanhoja hyviä aikoja, sillä paatin puuvillapurjeiden alta pilkottaa funktionaalista painamista edustava aurinkopaneeli ja lukuisia kytkimiä teksteineen.

Houkuttelen graafikon katsomaan telakalla rakennettua valkoista 8Mr-venettä, joka on palannut puolen vuosisadan jälkeen kotisatamaan. Klassiset kilpaveneet edustivat aikansa high techiä ja niiden varustelua päivitetään yhä parhaimmalla saatavissa olevalla tekniikalla.

Navigointivälineistö sisältää kymmeniä painettuja symboleita, tekstejä ja piirilevyjä. Joustavilla painetuilla aurinkopaneeleilla voisi periaatteessa pinnoittaa vaikka veneen kyljet. Purjeitakin voi päällystää paneeleilla, jotka tuottavat 100 wattia neliömetriä kohden.

Ison veneen purjepinta-ala ruokkisi melkoista akustoa, joka antaisi ainakin hyvänä päivänä riittävästi virtaa monen tunnin moottoriajoon, jääkaapille, lämmityslaitteelle ja valaistukselle.

Vastaavia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita klassikoita on herätetty henkiin hylkykunnostakin. Koska vanhoja piirustuksia on usein huonosti saatavilla, raadon rangasta saatetaan ottaa laserskannaus. Sen perustella voidaan luoda 3d-mallinos ja tulostaa havainnemalli.

3d-tulostuksen mahdollisuuksista on kuultu paljon. On huikeaa kuvitella, että tulostusteknologialla voidaan tulevaisuudessa kenties pelastaa ihmishenkiä. Jo nyt 3d-tulostetaan hammasimplantteja ja kehonosia puhumattakaan tuoteprototyypeistä, koruista tai varaosista eri teollisuudenaloille.

Kävelemme jokivartta pitkin kaupungin ytimeen. Rakenteilla olevan kerrostalon talon kuviollinen seinäpinta virkistää kaupunkikuvaa. Naurahdan, ettei se sentään taida tulla painokoneesta.
– Kyllä vain, tippuu vastaus.
– Ainakin osittain. Graafinen betoni on Suomessa kehitetty pinnoitus- ja painomenetelmiä yhdistävä tekniikka. Äsken ohittamaamme koulun seinää muuten korostaa kuva Albert Edelfeltin teoksesta ”Laivajuttuja” . Graafinen betoni tarjoaa huikeita mahdollisuuksia rakennusten visuaalisen ulkoasun ja sisutuksen ehostukseen.

Mäen päällä seisoo keskiaikainen kirkko paanukattoineen. Printin maailma tunkee läpi, vaikka rakennuskanta edustaa 1700- ja 1800-lukuja. Opasteet kertovat neljällä kielellä vanhan kaupungin värikkäästä historiasta ja ajasta, jolloin pikkukaupunki sykki hetken maailmanpolitiikan polttopisteessä.

Jyrkkä mäki saa hengästymään ja lenkkari hiertää jalkaani. Syke nousee ja mietin, keventäisikö painettu älypohjallinen kulkua. Sellainen nimittäin antaisi dataa suoraan jalan alta. Edellisen talven sählykausikin sujui niin kehnosti, että olisin valmis testaamaan älykästä välineurheilua.

Joustavilla painetuilla aurinkopaneeleilla voisi periaatteessa pinnoittaa vaikka veneen kyljet.

Graafikko alkaa päästä vauhtiin ja mäen lisäksi minua hengästyttää informaatioähky. Haluan kahvipaussille printtivapaalle vyöhykkeelle.

Vanhan pitsihuvilan kupit ovatkin ensi silmäyksellä kuosittomia. Kuppia kallistamalla pohjasta paljastuu tampopainettu arvomerkin logo. Tuotteet, opasteet, etiketit, koneet ja osa herkuistakin sisältävät painamista. Valitsen kahvin kyytipojaksi kanssa palan tummaa suklaata, johon on lisätty painamalla valkoinen koristekuvio. Elintarvikkeiden painaminen antaa esimakua tulevaisuudesta, sillä 3d-tulostus saattaa marssia ruokapöytään isoin harppauksin. Tekniikan odotetaan vähentävän logistiikkakustannuksia ja -päästöjä ja pikkukilkkeiden rahtaamista maailman halki.

Keskustelu ajautuu teemamukin hintahaitariin: Tove Jansson luonnosteli läheisellä saarella lehtiöönsä outoja peikkoja. Taiteilija tuskin arvasi otuksen loikkaavan tarinasta tilpehööriin, teemamukeista teepaitoihin ja koulurepuista kodinsisustukseen. Esimerkiksi muumimukien arvo luodaan painamalla.

Ilman painotekniikkaa maailma ja kommunikaatio palaisi kivikaudelle.

Uusista innovaatioista huolimatta kahvila huokuu pysähtynyttä aikaa. Vinon lattian vaaleat lattialankut narisevat ja terävämpi stilettikorko suhahtaisi niiden rakoihin. Viinahyllyltä erottuvat konjakit viestivät kertomusta, joka ohjaa kuluttajaa paloviinan takamailta ranskalaisten rypäleiden laatumaailmaan. Tiedot voidaan painaa suoraan lasiinkin, mutta se asettaa väreille kestävyysvaatimuksia ajan, hankaamisen ja liuottavuuden suhteen. Jos houkutukset vievät sivuluisuun pitkille päiväkahveille, kuskin ajokunnon voi onneksi tarkistaa painetusta indikaattoripaperista. Sellaista valmistetaan Suomessa ja mittaustarkkuus lähentelee verikoetta.

Seri- eli silkkipainettujen elektrodien käyttö biosensoreissa tulee kasvamaan terveysbisneksessä. Puettavat ja venyvät ratkaisut tarjoavat oivallisia malleja hyvinvoinnin seurantaan. Biotunnisteet tulevat myös henkilödokumenttien ja leimojen rinnalle vahvistamaan paino- ja turva-alojen yhteistyötä.

Paino- ja pakkausalat jakavat pitkän yhteisen historian lääketeollisuuden kanssa. Kotelot, ohjeet ja tuoteselostukset monikielisine kerrosetiketteineen saavat rinnalleen painoalan uusimpia innovaatioita. Yksi tärkeimmistä uusista rajapinnoista löytyy 3d-tulostuksesta. Proteesitekniikan ja hammashoidon lisäksi jopa elinten ja kudosten korvaamiseen tähtäävät ratkaisut ovat tarkkoja ja kohtuuhintaisia.

Ulkona havaitsemme pienen kaivinkoneen rikkovan mukulakivipäällysteistä kävelykatua. Graafikko kumartaa ja osoittaa kuopasta törröttäviä putkia ja letkuja.

– Katso tuota kaapelia. Siihen on painettu lukemia, jotka kertovat ainakin kelalla jäljellä olevan metrimäärän.

Kuoppaan vedettävä johto on jykevää vanhan liiton tavaraa, kohta museokamaa. Uuden ajan älykaapeleita kehitetään yhteistyössä graafisten suunnittelijoiden kanssa. Niissä on luonnollista jäähdytyspintaa, tilaa QR-koodeille ja muulle infolle. Ne ovat 60-70% nykyisiä keveämpiä – ja tietenkin ympäristöystävällisempiä.

Palaamme autolle ja kierrämme huoltoaseman kautta. Letkuun painettu väri ja teksti viestii, että tankkiin valuu kotimaista biodieseliä. Kotipihassa graafikko kaivaa hansikaslokerosta messuilta saamansa mainosläpyskän, lataa puhelimeensa sovelluksen ja ottaa kuvan sivusta. Näytölle lävähtää video, jossa mainoksen digipainokone käynnistyy, kääntyilee, availee lokeroitaan ja alkaa jutella ominaisuuksistaan. En näe missään QR-koodia.

Printtiä voidaan hyödyntää lisätyn todellisuuden AR-sovelluksissa. Erilaisia älykoodeja voidaan painaa paperiin näkyviksi tai näkymättömiksi elementeiksi, jotka aktivoivat lisätyn todellisuuden.

– Ei sellaista tarvita. Emme edes välttämättä tiedä, mikä ohjelman aktivoi. Jotain, mikä on printtiin piilotettu.

AR, augmented reality eli lisätty todellisuus alkaa liukua visioista arkeen. Kenties jonain päivänä ostan supermarketista tulostetut saunanrakennuspalikat ja nappaan hyllystä kuvan, joka ohjaa minut nohevan tubettajan luomien asennusohjeiden pariin.

Harmaa Hamada myytiin laman alla Afrikkaan, jossa se kenties jyskyttää yhä uutisläpyskää. Niin tai näin, graafinen teollisuus painaa kehityksen kärjessä. Ilman painotekniikkaa maailma ja kommunikaatio palaisi kivikaudelle. Ala pitää pintansa klassisen sivistyksen viestikapulana ja toimii avaimena lisätyn todellisuuden ulottuvuuksiin.

P.S. Alla näkyvän mustekalajulisteen voit käydä lataamassa painokelpoisena A2-koossa täältä.

MUSTEKALA – eläin, jota printtiala muistuttaa hyvinkin paljon: mustetta suihkuava ja moneen suuntaan lonkeroituva. Juliste esittelee graafisen viestinnän alan laajuuden ja kertoo, kuinka upeasta alasta on kyse ja miten valtavasti voimme tätä alaa kehittää – kasvattaa uusia lonkeroita.

 

Tämä artikkeli on julkaistu Print&Media-lehdessä lokakuussa 2019, nro 6/2019. Print&Median koko arkisto on luettavissa Lehtiluukusta.