Digiviestinnän hiilijalanjälki jää pimentoon
Suomen Lidl kertoi trendikkäästi lopettavansa painetun asiakaslehtensä ja korvaavansa sen verkkolehdellä. Lidlin mukaan tämä teko auttaa kauppaketjua hiilineutraalisuuden tavoittelemisessa. Lidl ei kuitenkaan kerro, mikä on sen verkkolehden hiilijalanjälki. Tämä on hyvin tavallista, digitaalisen viestinnän ympäristövaikutuksia ei tunneta eikä tunnusteta.
Two Sides -organisaatio on vertaillut paperiviestinnän ja digiviestinnän ympäristövaikutuksia. Paperiviestinnän vaikutukset tunnetaan hyvin, mutta digiviestinnän huonosti. Digiviestinnän tuotanto ja käyttö on kuitenkin osa globaalia infrastruktuuria, joka kuluttaa valtavasti energiaa ja resursseja.
Yleinen väärinkäsitys on, että koska digitaalisen median käyttöön ei liity fyysistä mediaa, niin digitaalinen on ympäristöystävällisempää. Kuitenkin globaali digitaalinen infra tuottaa elinkaarianalyysin mukaan lähes kolme kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin paperiteollisuus. ICT-alan on laskettu tuottavan 2,5-3 prosenttia maailman päästöistä.
Esimerkiksi sähköpostin lähettäminen vaikuttaa harmittomalta, mutta yhden laskelman mukaan maailman meilit tuottavat noin 300 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä, yhtä paljon kuin 63 miljoonaa autoa. Digitaalisen tekniikan energian kulutuksen on laskettu nousevan keskimäärin 9 % vuodessa. Ja nämä laskelmat on tehty ennen koronaepidemian aiheuttamaa valtavaa digiviestinnän kasvupiikkiä.
Kun yrityksessä seuraavan kerran mietitään asiakaslehdestä luopumista, kannattaa hetken miettiä, että kumpi tuottaa ympäristölle enemmän haittaa, lehti vai kännykkä. Lehden koko elinkaari tunnetaan ja lopulta lehti yleensä päätyy kiertoon paperikeräykseen. Kuinka hyvin tunnetaan kännykän koko ketju ja kuinka hyvin kiertotalous toimii kännyköissä?
Two Sidesin sivuilta saa lisää tietoa digitaalisen viestinnän tutkituista vaikutuksista.
Reino Lantto