Rakas joulupukki
kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa.
Minulla on ollut melkoinen vuosi, josta haluaisin sinulle kertoa.
Toimin alalla, joka on pitkälti toista tuhatta vuotta vanha. Ensimmäisiä painotuotteita tehtiin jo joskus 600-luvulla. Nyt niitä tehdään todennäköisesti enemmän kuin silloin.
Kun vuosi alkoi, tuntuivat tähdet olevan suunnilleen paikoillaan. Mitä nyt pari pölvästiä oli äänestetty vääriin hommiin, mutta noin isolla kuvalla värjättiin ja pärjättiin oikein mukavasti.
Mutta sitten joku itämaan ihme popsi pesukarhun ja tuli tosi pipiksi.
Maaliskuun puolivälissä koko Suomi laitettiin kiinni. Kiellettiin kaikki kiva. Ei soinut Porissa pilipalimusiikki eikä ulistu Savonlinnassa. Messuhallista tuli pelkkä halli. Ja mikä ikävintä, neliötäkään pintaa ei värjätty, leikattu eikä viimeistelty. Ei painettu kutsuja, VIP-passeja eikä käsiohjelmia. Liput eivät liehuneet eikä ihmisillä ollut aamulla paha olo.
Isot koneet nököttivät apeina ja hiljaisina ikään kuin haukkoen henkeään. Eikä aikaakaan, kun joku kirstunvartija keksi, että ei töitä tarkoittaa ei rahaa. Jostain piti siis keksiä lisää fyrkkaa tai – kuten yleensä – leikata kuluja. Ja niitähän leikattiin.
Pesukarhupöpö jatkoi ahnasta taivaltaan pohjolan perukoille asti. Yhä ahtaammaksi kävi elo.
Monta painotaloa laittoi ovensa kiinni. Erityisesti pienempiä täyden palvelun painotaloja kävi sääliksi. Jotkut keksivät tehdä härveleillään suojavälineitä: essuja, visiireitä, maskeja sun muuta. Niillä menikin sitten vähän paremmin.
Rakas joulupukki. Toivoisin, että ensi vuonna kaikki olisi toisin.
Toivoisin, että meillä olisi rohkeutta kehittää palveluita ja konsepteja, joilla murtautuisimme kansainvälisille markkinoille. Jos me emme sitä tee, sen tekee puolestamme joku muu.
Toivoisin, että yhä useampi suomalainen asiakkaamme toteuttaisi vastuullisuutta myös arjessaan priorisoimalla kotimaisia yrittäjiä. Nyt jos koskaan olisi sen aika.
Toivoisin, että uskaltaisimme miettiä alaamme ihan kokonaan uusiksi ilman menneisyyden painolastia. Se on vaikeaa, mutta ainakin minä haluaisin yrittää.
Ja aivan erityisesti toivoisin, että pesukarhuja ei enää syötäisi.
Kirjoittaja Ilkka Mattila on markkinoinnin sekakäyttäjä ja graafisen alan kasvuyritys Coloron perustajaosakas.
Tämä artikkeli on julkaistu Print&Media-lehdessä marraskuussa 2020, nro 8/2020. Print&Median koko arkisto on luettavissa Lehtiluukusta.