Jos kansainvälisten messujen kävijämäärä romahtaa kolmanneksella, niin messujärjestäjät eivät varmasti voi taputella toisiaan olalle. Näin kävi juuri päättyneillä Drupa-messuilla. Kahdeksan vuoden takainen kävijämäärä 260 000 tipahti tänä vuonna 170 000 kävijään. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen.
Se ei ollut yllätys, että Drupan kävijämäärä laski. Se oli odotettavissa. Ennen messuja puhuttiin noin 200 000 kävijän tavoitteesta, mutta nyt jäätiin siitäkin. Kahdeksan vuoden aikana paino- ja pakkausalalla on tapahtunut paljon konsolidaatiota ja yritysten sekä työntekijöiden määrä on laskenut. Tänä aikana myös moni alan ns. vanha tekijä on eläköitynyt. Toisaalta uudet painoalan startup-yritykset eivät välttämättä ole kovinkaan tietoisia Drupan merkityksestä, koska sitä ei yksinkertaisesti ole ollut sitten vuoden 2016. Tämä kaikki näkyy tietenkin kävijöiden määrässä laskuna. Yrityksillä on nykyään myös tiukemmat ohjeet työmatkailun suhteen, joten messumatkalle lähtevä delegaatio per yritys on pienentynyt. Ja kävijämäärää rajoittaa varmasti myös kallistunut matkailu. Niin lentoliput, majoitus kuin itse messuliputkin ovat kallistuneet huomattavasti.
Mutta onko kävijämäärä kaiken mittari? Ei ole. Itse vietin Drupa-messuilla kahdeksan päivää ja tunnelma oli sekä näytteilleasettajien että kävijöiden kesken hyvin valoisa. Osastoilla oli ajoittain hyvinkin ruuhkaisia hetkiä ja näytteilleasettajat ovat kertoneet useista merkittävistä kaupoista messuilla – toki suurin osa messukaupoista on jo ennakkoon sovittu ja todellinen myynti mitataan vasta tulevien 1–2 vuoden aikana. Mutta mitä tulee kävijöiden määrään, niin fakta on, että laatu korvaa aina määrän.
Se, mitä Drupa-järjestäjien tulisi miettiä seuraavaksi, on messujen pituus ja tiivistäminen. Tiivistämisellä tarkoitan, että messut eivät olisi tarvinneet 18 hallia. Nyt halleissa nähtiin verrattain isoja tyhjiä alueita. On myös kävijöiden palvelemista, että halleja olisi vähemmän, jolloin välimatkat hallien välillä eivät tulisi niin pitkiksi. Messujen pituus oli nyt 11 päivää, mutta uskoisin, että 7–8 päivää riittäisi. Se alentaisi myös näytteilleasettajien kustannuksia, joka olisi ensiarvoisen tärkeää. Nyt näytteilleasettajat ovat kertoneet, että Drupa on ollut heille menestys, mutta entä kuukauden kuluttua, kun kaikki messulaskut ovat saapuneet perille. Ei ole ihan halpaa hommaa kestitä joka ilta 11 päivän ajan asiakkaita huippuravintoloissa – osaston lattianeliöistä, osastotekniikasta, henkilökunnan majoituksesta ja lennoista puhumattakaan. Isoimmat näytteilleasettajat maksavat Drupa-osallistumisestaan kymmeniä miljoonia euroja. Myyntiä täytyy siis tulla.
Itse näen, että Drupan kaltainen tapahtuma tarvitaan. Hienosäätöä se kuitenkin vaatii. Samaan aikaan tarjolla on pienemmille kävijäkunnille suunnattuja loistavia messutapahtumia, kuten LabelExpo, Fespa, Hunkeler Innovation Days ja tietenkin kunkin maan omat paikalliset messut. Uskon vahvasti paikallisiin messuihin, sillä niihin osallistumisen kynnys on niin matala – ja suurin osa painoalan yrityksistä on pieniä yrityksiä, joilla ei ole resursseja matkata ulkomaan messuilla. Drupa puoltaa paikkaansa megatapahtumana, jossa näkee alan globaalin teknologiakehityksen ja kurkistuksen tulevaan. Drupassa on kaikki ja vähän enemmän. Ja aiemmin mainitut tiettyihin osa-alueisiin keskittyneet kansainväliset messut ovat myös hyvin tarpeellisia. Aika näyttää säilyvätkö kaikki tapahtumat tapahtumakalenterissa.
