Susi hukkanen oli se otus, jolla peloteltiin lapset tulemaan ajoissa kotiin, ja johon kohdistettiin vihainen tarmo, olipa siihen syytä tai ei. Samaisen nisäkkään jäljet tunnistetaan edelleen talvisin sadan prosentin varmuudella ihan oman Kastelli-talon pihapiiristä. Etevä eläin, joka pystyy askellustaan vaihtamalla muuntumaan hetkessä rusakoksi, ketuksi tai vaikka riekoksi. Aika epeli! 

Mutta on hukka muutakin. Minulla on ollut taipumusta ujuttautua kaikenkarvaisiin työtehtäviin graafisella alalla. Opin mieluusti uutta, ja mikäpä paremmin kouluttaisi kuin työ itse. Siinä sitä on nähnyt ilot ja surut, sekä useaankin kertaan ihmetellyt erilaisia ratkaisuja ja työtapoja. 

Hukka-niminen ilmiö seisautti mieleni toden teolla joskus 2010-luvun puolivälissä, jolloin yhdestä reboard-levystä viidennes saattoi pomppia paalaimeen ilman, että kenenkään sydän särkyi. Kun näitä levyjä työstettiin vaikkapa 50 kappaletta, niin eihän siinä mitään järkeä ollut. 

Syntyi ajatus. Mitäpä jos meillä olisi valmiina tiedostoja, jotka voitaisiin lätkiä tyhjille paikoille niin, että levyt tulostuisivat aina täysinä? Olisipa se hienoa. Enää pitäisi keksiä, mitä nuo tiedostot olisivat. Kirkkoveneen kuvia tuskin kannattaa käyttää, tällöin hukka vain muuttuisi hävikiksi, ja kustannukset kasvaisivat värin ja leikkuun verran. 

Päätettiin tehdä jakkaroita, joissa on ristikkojalka ja istuinosa. Myytiin ne eräälle melko suurelle musiikkifestarille. Piirrätettiin pallit tyylikkäästi teemaan sopiviksi ja alettiin lallattaa. Niitä sitten muuten myös syntyi. Paljon. Siispä suurin odotuksin kauppaa tekemään! 

Kivillehän se meni. Suomalainen kesäsää näytti voimansa, ja jakkaraparkojen ristikkojalat menivät sateessa tuhannen tohjoksi. Reklamaatiota toisensa perään. Nurmikentän siivousta silpusta. 

Koska otsaluu on kovaa, ei lannistuttu. Jatkettiin samaa rataa, mutta seuraavana kesänä ristikkojalkojen alaosat dipattiin parafiiniin, joka teki niistä kosteudenkestävät. Asiakkaiden epäluulot olivat kovat, mutta niin vain jakkaroista tuli ilmiö. Jazz-jakkara oli syntynyt ja vuosittain asiakkaat saivat tuoreella kuosilla päivitetyn istuinosan tai peräti uuden jakkaran. Jäätävän ylihintaiset istuimet käytännössä poistivat hukan ja käänsivät sen niukasti positiiviseksi kassavirraksi. 

Nyt, vuonna 2022, vastuullisuus on kovassa kurssissa paitsi asiakkaittemme ylevissä juhlapuheissa niin myös vihdoin alamme strategiapöydillä. Jätteet sujahtavat jo pääsääntöisesti oikeisiin laatikoihin ja toisinaan joku ompelee asiakkaan käytetystä banderollista parit bokserit. Materiaalihankinnoissa edellytetään leimoja ja präniköitä. 

Milloinkohan vastuullisuus ulotetaan ihan oikeasti koskemaan myös tuota salakavalaa hukkaa? Tuoreiden kokemusteni perusteella syytä ehkä olisi. 

Kirjoittaja Ilkka Mattila on erikoistunut kirjaimien ja sanojen järjestelyyn siten, että ne ihastuttavat ja vihastuttavat. 

Tämä artikkeli on julkaistu Print&Media-lehdessä kesäkuussa 2022, nro 3/2022. Print&Median koko arkisto on luettavissa Lehtiluukusta.