Valmistaudu muutokseen

Mitä muutoksia arkeen ja yhteiskuntarakenteeseen jää, kun korona pyyhkäisee ylitsemme?

Espanjantauti, Sars, Mers, lintuinfluenssa. Miesmuisti tunnistaa vain osan pandemiahistoriastamme, jota on kyllä kirjoihin merkitty 1500-luvulta asti. On selvää, ettei COVID-19 jää viimeiseksi. Tämä pandemia tuli monelle puskista, ja pysäytti yhteiskunnan ja liike-elämän kuin hirvikolari myyntimiehen Audin.

Juuri nyt seuraava pandemia tuntuukin konkreettisemmalta uhalta kuin öljyn hinta tai Nato-vääntö. Edes Putin puheineen ei valtaa palstatilaa pieneltä, mahdollisesti lepakosta siirtyneeltä, mikroskoopin kohteelta.

Printtiteollisuus on osoittanut nopeasti innovatiivisen luonteensa, ja kykynsä toimia. EK kartoitti Graafinen Teollisuus ry:n ja Print&Median kautta yrityksiä, jotka pystyvät tuottamaan suojavarusteita. Alle viikossa listalta löytyi tusinan verran nimiä. Yksi ilmoitti valmistavansa 10 000 kpl visiirejä viikossa ja täyttäen EN-standardin. Hetken päästä toinen julkaisi uutisen miljoonien kappaleiden toimitussopimuksesta sairaaloiden kanssa. Pian markkinoille tuli myös viiksekkäitä visiirejä vapunviettäjille.

Vanhentunut globalisaatio

Nyt tapetaan viruksia, luodaan välimatkaa ja suojataan. Kyseessä on sotatila näkymätöntä vihollista vastaan. Hallitus näytti esimerkkiä eristämällä poliisivoimin Uudenmaan muusta Suomesta. Haja-asutusseudulla asuminen on turvallisempaa kuin umpeenkasvaneessa ihmisviidakossa. Lokeroiminen ja rajojen sulkeminen tuo turvaa.

Aivan hetki sitten suunta oli toisenlainen. Sote-linjauksissa suosittiin keskittämistä isoihin taajamiin. Teollisuuden laitteiden huolto nojasi yhä tukevammin globalisaation tuomaan tehokkuuteen ja kustannussäästöihin. Lentokoneellahan huoltomies tulee Italiasta nopeasti. Keskitetään ja globalisoidutaan.

Kaikki tuo tuntuu jotenkin vanhalta nyt.

Kotimaisten toimitusketjujen tärkeys

Voisiko olla niin, että nyt luonto iskee viruksella yhteiskunnan arvomaailmaan, ja tuo takaisin arvostuksen puhdasta saaristoa, syrjäkyliä ja hajautettua palvelumallia kohtaan. Kotimainen tuotanto ja omavaraisuus korostuu ja tuo turvaa. Painoteollisuus ymmärtää rakentaa oman varmuusvaraston. Kun rajat ovat kiinni vain lokaali huoltomies saa pysähtyneen tuotantolinjan pyörimään ja paikallisen tukkurin hyllystä löytyy tarvittavat tarvikkeet ja materiaalit. Alibaban pikatoimitettujen varaosien sijaan printtitalosta pitäisi tärkeimmät varaosat löytyä hyllystä. Riskmanagement-taitoinen tuotantojohtaja hamstraa esitepaperia ja viscom-levyä kuin vessapaperia.

Taistelulajin opettajani kysyi-90 luvulla ”Miten lujaa treenaisit, jos tietäsit, että joku päivä henkesi on kiinni siitä miten hyvä olet?”

Nyt business-sensei voisikin kysyä yrittäjältä: ”Miten paljon keskittyisit toimitusketjuun, jos tietäisit, että joku päivä maksukykysi on kiinni siitä miten hyvin olet varmistanut ketjun toimivuuden?”

Näkyvyydestä elinehto

Kun suomalainen yrittäjä ei enää ole valmis varaamaan lentoja ja hotellia Keski-Euroopan messuille. Kun myyntimies ei olekaan enää toivottu vieras asiakkaan toimitiloissa, vaan kontakti yhä useammin tapahtuu etänä. Silloin brändin ja yrityksen lokaalista viestinnästä, näkyvyydestä ja palvelusta tulee entistä tärkeämpää, elinehto. Se mitä ei näy, ei ole olemassa. Kilpailijasta pitää kuitenkin erottua ja myyntibudjetti saavuttaa.

Kurkataanko tieteisfantasiaan?

Rakennammeko jo nyt yhteiskuntaa varautumaan lokaaliin eristäytymiseen, kun seuraava ”flunssa” nousee yli hälytysrajan? Se kaupan kassalle ilmestynyt pisarasuojapleksi muistuttaa sinua jatkossakin viikoittain tästä.

Jatkossa muistelemme hymyillen aikoja, kun irtokarkkeja ja munariisipasteijoita sai itse nostella ottimilla tai nuhaisilla sormilla. Onhan nykyään omenatkin yksilöpakattu ja banaanit saa tiskin takaa, kuten lohifileen. Totta kai kaikkien julkisten tilojen pinnat ja 60 000 hissiä ovat suojattu antibakteerisella kalvolla, onhan se standardisoitu vaatimus ja tarjouspyynnössä mainittu. Kohta näemme lentokenttien aularakenteissa strategisia elementtejä, joilla lentojen matkustajat ohjataan karanteeniin ilman pääsyä isoon aulatilaan. Juna- ja metroasemat seuraavat esimerkkiä.

Sisustusliikkeet ovat tunnelmallisia esittelykeitaita mobiilitilausta varten. Eihän kukaan enää jonota virusmaalitauluna kärryt täynnä leikkuulautoja ja mattoja. Riskiryhmälle on kauppakeskuksessa tarjolla pleksisuojattuja päähineitä.

Kotiinkuljetuspalvelut kukoistavat.

Syrjäkylistä on tullut hyvätuloisten haluttuja turvasatamia palveluineen. Töitähän tehdään paljon etänä ja kartanossa voi asua Kallion yksiön hinnalla.

Katse horisonttiin

Miten printtiala osaa innovoida asiakkaillensa kukat kaunistamaan pleksiä ja miten globaali brändi lanseeraa tuotteensa lokaalisti, ovat avainasemassa siinä miten hyvin tämä ala osaa hyödyntää yhteiskunnan muutokset, jotka jo tapahtuvat. Tulostettavaa ja suojattavaa pintaa kyllä löytyy paljon ja tuotteita niihin tarpeisiin kehitetään, kun vain hahmotamme mitä rakennetussa ympäristössä tapahtuu.

Oletko muuten huomannut kaupunkien toreilla isoja betonisia kukkaruukkuja? Ne ovat siellä olemassa sota-ajan tiesulkuja varten, kukat ovat funktiolle kauniste – vähän kuin printti pizza-autossa tai messumatossa. Olemme vuosikymmeniä rakentaneet yhteiskuntainfraan paljon asioita, joilla varaudutaan kriisiin ja väestön ohjailuun. Tiesulut ja tarkoituksella räjäytettävät sillat estävät kriisin sattuessa vihollisen liikkeitä. Nyt tämä uhka ilman panssarivaunua vaatii toisenlaisia toimenpiteitä.

Idearikkaiden visualistien tehtävä on printata upeaksi se, mikä muuten olisi vain funktionaalista.