”Ulos luolasta”

 

Haastattelussa Granon tuotantojohtajuudesta luopunut Sampsa Lilja.
Hän näkee paljon kehitettävää painoalan automaatiossa.

Jättäydyit pois Granosta maaliskuussa vaikutettuasi pitkään myös Digicolorin, DMP:n palveluksessa. Miksi jäit pois ja millä mielin?
– Pois jääntiäni oli suunniteltu jo pidemmän aikaan ja lähtöni taustalla on perheelleni tekemäni lupaus. Nyt sen teki mahdolliseksi erittäin hyvin sujunut Granon ja Multiprintin integraatio. Viime syksynä tehdyllä organisaatiouudistuksella mahdollistettiin töiden ja ennen kaikkea vastuiden jakaminen laajemmalle ryhmälle. Tämä motivoitunut ja ammattitaitoinen ryhmä jatkaa hyvää työtä ja vie Granon tavoitteeseensa. Pystyn näin ollen rauhallisin mielinen luottamaan, että Granon toiminnan kehitys jatkuu positiivisena.

Mitkä ovat olleet suurimpia kehitysaskelia ja/tai muutoksia tuotantonäkökulmasta oman työurasi aikana graafisella alalla?
– Tähän olisi helppo vastata, että työnkulun automaatio. Kuitenkaan emme ole nähneet tuotannon automaatiosta kuin vasta ensiaskeleet, joten mielestäni merkittävintä on ollut ihmisten johtamisen muutos ja heidän työnsä arvostamisen lisääntyminen. Mielestäni tärkein “Toyotan kahdeksasta hukasta” on henkilöstön käyttämätön potentiaali. Tuotannon tekijöillä on tietoa ja taitoa kehittää työtään ja tuon tiedon esille saaminen on tärkeää, kun tuotantoa johdetaan ja kehitetään.

Digipainamisesta on kohkattu jo yli 20 vuotta. Mikä on mielestäsi tällä hetkellä digipainamisen rooli suhteessa offsetpainamiseen?
– 20 vuotta sitten sai jatkuvasti perustella digipainamisen laatua ja mahdollisuuksia, lisäksi se ”kilpaili” offsetin kanssa. Onneksi tuosta on päästy eroon jo monta vuotta sitten ja digipainaminen on rutinoitunut tuotantoteknologiana muiden teknologioiden rinnalla. Sen vertaaminen offsettiin on turhaa, sillä emmehän vertaile ralliautojakaan formula ykkösiin. Oikeampi kysymys olisikin: Kuinka graafinen teollisuus digitalisoi toimintamallinsa ja muuttaa liiketoimintaansa niin, että se auttaa asiakkaitaan menestymään.

Mustesuihkun sanotaan syrjäyttävän muut painotekniikat jollain aikajänteellä. Uskotko itse niin?
– Viisi vuotta sitten olin täysin varma, että uusia offsetpainokoneita ei myydä enää vuonna 2017 ja inkjet on syrjäyttänyt valtaosin muut teknologiat. Olin väärässä, mutta vain aikataulun osalta. Näen edelleen inkjetin mahdollisuudet niin offsetin kuin elektrofotografian syrjäyttäjänä. Sitä kuitenkin edeltää em. teknologioiden joutsenlaulu, jonka pituutta on vaikea ennustaa. Hyvänä esimerkkinä oli viime Drupassa nähdyt offsetpainokoneet, jotka mahdollistavat offset print on demand -konseptin. Erittäin lyhyet kuntoonlaittoajat yhdistettynä heti viimeistelyvalmiiseen arkkiin luo konseptin, joka on kilpailukykyinen niin pienissä kuin suurissa painoksissa.

Ulkomailla isoimpien painotalojen tuotantotehokkuus on viety äärimmilleen, jolloin tuotteen hintaa saadaan alaspäin. Mittasitko sinä tuotantonne kokonaistehokkuutta?
– Tuotantotehokkuuden mittaaminen on erittäin tärkeää, sillä saat mitä mittaat. Sen vuoksi on erittäin tärkeää ensin ymmärtää mitä halutaan mitata. Tuotannon mittareiden tulisi tukea koko yrityksen mittareita ja antaa pohjaa myös myynnin toiminnalle.
– Omalla urallani olen käyttänyt mittareita, joilla on saatu selville sekä laitteiden että tiimien tehokkuutta. Tuotantolaitteille tulisi asettaa viikko -ja kuukausitavoitteet, jotka pohjautuvat suunniteltuihin vuoroihin ja laitteiden kapasiteettiin. Tavoitteiden ylittyessä ei saisi unohtaa tuotantotiimin palkitsemista!
– Helppoja mittareita, joita kaikki yritykset voivat käyttää ovat liikevaihto/henkilö ja tulos/henkilö. Noilla kahdella luvulla on yksinkertaista verrata omaa kokonaissuoritusta alan vastaaviin yrityksiin. Verrokkeja on myös hyvä hakea ulkomaita ja muilta aloilta. Näin varmistutaan, että globaali kilpailukyky säilyy.

Mitä osa-alueita suomalaisten painotalojen tulisi mielestäsi kehittää, jotta liiketoiminta olisi kannattavampaa?
– Jatkuvassa hintakilpailussa olisi tärkeää kehittää tuotannon tehokkuutta. Ei ole hyväksyttävää, että painotuotteen hintaa lasketaan jatkuvasti ilman, että pysähdytään miettimään, miten kate säilytetään. Keinoja katteen säilyttämiseksi on monia: mm. automaation lisääminen ei vain tuotannossa vaan myös myynti –ja asiakaspalveluprosessissa, ostamisen kehittäminen ja rohkea totuttujen toimintamallien kyseenalaistaminen. Toimintamallien muutoksessa ei toimi keppi vaan porkkana, jonka tulee perustua oikeudenmukaiseen mittaamiseen koko organisaatiossa. Tälläisen muutoksen läpi vieminen vaati sekä johdon sitoutumisen, että laaja-alaista henkilöstön koulutusta.

Ulkomailla on uusi ns. white label -konsepti, jossa verkkopainokauppayritykset tarjoavat oman näköiseksi brändättävää verkkokauppa-alustaansa ”ilmaiseksi” muille painoille tai brokereille, myös suomalaisille. Joissakin malleissa tämän ulkoistetun verkkokaupan kautta voi myydä myös omaa tuotantoa palveluntarjoajan tuotannon ohella. Onko tämä trendi uhka vai mahdollisuus?
– Suomalaisuuteen kuuluu nähdä uudet asiat enemmänkin uhkina kuin mahdollisuuksina. Edelleen tyypillinen suomalainen graafisen alan yritys on pieni, jolla ei ole mahdollisuuksia investoida mittavaa summaa myyntiin, verkkokauppaan tai automaatioon. Yrityksissä voi kuitenkin olla merkittävää osaamista ja tehokkuutta tuotteiden valmistukseen osalta. Miksi tätä osaamista ei hyödynnettäisi rohkeasti valmiin palvelun kautta?

Miksi Suomessa on niin vähän kunnollisia verkkopainokauppoja ja annettu samalla mahdollisuus ulkomaisille toimijoille?
– Tämä asia on myös minun vaikea ymmärtää. Olin vahvasti mukana, kun avasimme Suomen ensimmäisen Painaja.fi-verkkokaupapalvelun painotuotteille. Siellä oli runsaasti tuotteita esillä ja ennen kaikkea avoimesti hinnoiteltuna. DMP:n ja Kopijyvän integraatiossa palvelun toiminnot siirtyivät osaksi muita Granon nykyisiä digitaalisia palveluja.
– Mielestäni ajatus nykymallin verkkokaupasta on auttamattomasti vanhentunut. Markkinoille tulisi tuoda palvelu, joka on osa käyttäjänsä dashboardia ja oppii käyttäjänsä tavoille. Tällainen palvelu olisi kilpailuetu mille tahansa painolle ja sillä voitaisiin kääntää painotuotteiden tuonti vienniksi.

Onko ajatuksena vetää henkeä kuinka pitkään ja ajattelitko vielä palata graafisen alan töihin?
– Tällä hetkellä lunastan lupaustani perheelle ja en ennen ensi syksyä halua miettiä tarkemmin tulevaisuuttani. Olen aktiivisesti mukana kahden yrityksen hallituksessa: Tailorframe Oy ja Superoperator Oy. Molempia yrityksiä yhdistää innovatiivinen tiimi, joka haluaa digitalisaation avulla muuttaa totuttuja toimintamalleja. Se sopii minulle, koska uskon jatkuvaan kehitykseen, niin tuotannossa kuin liiketoiminnassa.

 

Jotain muuta mitä haluaisit mainita?
– Vuoden 2016 syksyllä havahduin uutisiin Puolasta ja Baltiasta, joissa kuului selkeästi heidän halunsa automatisoida tuotantojaan. Tästä hyvänä esimerkkinä Livonia Printin investointi Müller Martinin Connexiin. Puolaa ja Baltiaa on totuttu pitämään halvan työvoiman maina, joissa tuotanto tehdään perinteisesti ja automaatiolle ei ole ollut tarvetta. Tuotantokustannusten osalta Pohjoismaiden mahdollisuus kilpailla tätä markkinaa vastaan on ollut automaatiossa. Suomalaiset yritykset, jotka eivät ole investoineet tai investoimassa automaatioon, tulevat menettämään lopullisesti mahdollisuutensa globaalissa ja paikallisessa kilpailussa. Nyt onkin viimeinen hetki tulla ulos luolasta, kääntää katse pois painoväristä ja siirtää se ykkösiin ja nolliin.

---

 

Tämä artikkeli on julkaistu Print&Media-lehdessä toukokuussa 2017, nro 4/2017. Print&Median koko arkisto on luettavissa Lehtiluukusta.